Vesilahden ja Lempäälän valtuustojen puheenjohtajat antoivat heti valintansa jälkeen Aamulehdelle haastattelun, jossa vastailivat heille esitettyihin kysymyksiin. Molempien päätavoitteena oli toimia niin, että kunnan itsenäisyys säilyy. Ymmärsin, että Mervi Lumia, kok., hakee seutuyhteistyöstä tukea itsenäisenä pysymiselle ja Juha Kuisma, kesk., näki kuntaliitokset harhana ja seutuyhteistyökuviot Lempäälän näkökulmasta tarpeettomina, näin rivien välistä luettuna.
Tämän lehden palstoilla (L-VS 24.1.) Mervi Lumia totesi, että on löydettävä uusia tehokkaita toimintatapoja, joilla kuntalaisten tarpeet voidaan sovittaa hyväksyttyyn talousarvioon. Ari Arvela, kunnanhallituksen puheenjohtaja, näki, että Vesilahden hyväksi kannattaa työskennellä niin, etteivät kuntalaisten palvelut heikkene.
Näin tavallisena kuntalaisena joutuu väkisinkin kysymään, mitähän mahtavat olla ne toimintatavat, jolla Vesilahden palvelutaso säilytetään ja tulot saadaan menoja suuremmiksi, puhumattakaan velkaantumisen pysäyttämisestä. 23.8.2008 hyväksyttiin silloinen kuntataloutta varten laadittu tasapainotusohjelma, jota on kehuttu onnistuneeksi. Ei ohjelmaa voida pitää onnistuneena, jos vaikutus on vain muutaman kuukauden mittainen. Kyllä sen tulee sisältää niin järeitä keinoja, että se vaikuttaa vuosia. Viime joulukuussa hyväksytty päätös laatia uusia tasapainotusohjelma näyttää olevan melkein sanasta sanaan samansisältöinen kuin tuo edellinenkin. Mitä tuloksia sillä saadaan, jää nähtäväksi.
Luultavasti enemmistöstä kuntalaisia tuntuu hyvältä, kun poliitikot vakuuttavat toimivansa ”kynsin hampain” itsenäisyyden puolesta. Mutta kuinkahan moni heistä tietää tai ymmärtää niistä todellisista taloudellisista ongelmista, jotka uhkaavat Vesilahden ja muiden samankokoisten ja samassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntien itsenäisyyttä? Kuten haastatteluista kävi ilmi, ei kahdella ”nokkamiehellä” ole hajuakaan keinoista, joilla kunnan talous kääntyisi uudelle uralle. Ne olivat mietintämyssyssä jo 2008 ja näyttävät olevan vieläkin.
Ongelmat ovat todella vakavat. Menot ovat tuloja suuremmat. Veroäyriä ei voida nostaa 21 prosenttia suuremmaksi. Viime vuosi oli alijäämäinen ja nykyinenkin yli miljoonan. Valtionapujen lisääntyminen vajaat 90 000 euroa. Väestö kasvaa rajusti ja tuo mukanaan sosiaalisia ongelmia, kuten muun muassa huostaanotot. Investoinnit rahoitetaan velalla. Virkoja perustetaan harkitsemattomasti, kun vähänkin näyttäisi olevan tarvetta, varsinkin johtajan virkoja.
Rakentamista ei rohjeta rajoittaa ja sitä kautta hillitä esimerkiksi muutamaksi vuodeksi väestönkasvu vain yhden prosentin suuruiseksi. Nähtäväksi jää, miten Vesilahti kontrolloi viiden kilometrin rajan takana kaavoituksen rajoista olevaa rakentamista. Sitähän pitäisi pitää silmällä. Se pitäisi kieltää kokonaan. Lisäksi Vesilahti elää Tampereen työpaikkaomavaraisuudesta. Kuinkahan paljon yhteistyö Pirkkalan kanssa terveydenhuollossa lisääkään menoja Vesilahden osalta?
Näiden ongelmien parissa alkaa itsenäisyyden säilyttäminen näyttää illuusiolta, harhalta. Jos näköalaa laajennetaan koko Suomeen, voitaneen kysyä, millä ihmeellä ja millä varoilla koko Suomi pidetään asuttuna? Millä ihmeellä kaikki vähän yli 300 kuntaa voivat säilyttää itsenäisyytensä: kuntienko koko ajan kohoavilla verotuloilla, vai valtion rikkaammilta kunnilta keräämillä verontasaustuloilla, vai puhtaasti valtion rahoilla? Tästä jälkimmäisestä näkökulmasta katsottuna Juha Kuismalla – kaikella kunnioituksella – näyttää olevan poliittinen ja ideologinen harha. Mitä tulee Tampereen seutukuntaan, mustekala-malli toteutuu muutaman vuoden sisällä vääjäämättä. Mitä kuntia sen ulkopuolelle jää ja minkä niminen se on, jääköön arvattavaksi.
Heikki Eronen
vm-35
