”Tee rakkaaksi sinulta saamani työ ja itsekäs tahtoni ristille lyö”, rukoilimme laskiaissunnuntain virressä ja tämän aiheen puolesta rukoilemista riittääkin. Usein kuulen itseni ja muidenkin kysyvän itseltään miksi minut on laitettu näistä ja näistä asioista huolehtimaan, miksi minun vastuulleni on annettu sitä ja tätä. Eräs ystävä kertoi heräilevänsä usein öisin murehtimaan omia murheitaan tai toisten. Moni sanoo haluavansa vaihtaa työnsä vähän helpompaan. Moni kyselee Jumalaltaan, tämäkö on se tie, jonka Sinä annoit kuljettavakseni?
Hyvin läheiseltä ja inhimilliseltä tuntuvat Vapahtajammekin huokaukset. Hänkin toivoi joskus pääsevänsä vapaaksi omasta kutsumuksestaan, hänkin olisi halunnut vaihtaa joskus tiensä toiseen: ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä”, hän huokasi. Kipuillessamme liian vaikeiden haasteiden, liian raskaan vastuun, liian vaikean elämämme kanssa, me emme ole yksin. Jumalan Poika olisi kerran halunnut vaihtaa oman polkunsa tavallisen ihmisen kanssa, vaihtaa oman, kärsimystä täynnä olevan tiensä, mihin tahansa muuhun. Häneenkin iski joskus kiusaus luopua omista vastuistaan ja päästä vähän helpommalla. Sisimmässämme ymmärrämme, että meidän kapinointimme on usein aivan turhaa. On helppo langeta kiusaukseen välttyä kantamasta vastuuta vaikeista asioista, on helppo langeta kiusaukseen kulkea meitä tarvitsevan ihmisen ohi. Tämä tie on meille annettu, nämä vastuut on kannettaviksemme lastattu, nämä ihmiset on huolehdittavaksemme luovutettu. Sen ymmärsi Jeesuskin sanoessaan: ”Juuri tähän on elämäni tähdännyt”. Vain tiensä kulkemista, vain paikkansa täyttämistä, vain Isän tahdon täyttämistä varten hän oli tullut maailmaan.
Paaston aikana on oleellista suostua siihen mihin Vapahtajammekin: Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Voisiko minun kauttani toteutua jotain elämän tarkoituksesta, jotain siitä mitä kutsumuksen ja tehtävän täyttäminen Jumalan luomana ihmisenä ja kristittynä merkitsee.
Kun Kristus suostui omalle ristintielleen, alkoi kuoleman, vihan, pelon, itsekkyyden ja rakkaudettomuuden kukistuminen. Meidän elämässämme on kyse aivan samasta asiasta. Elämää ja ihmissuhteita tuhoava ja elämän tyhjäksi tekevä paha menettää kaikki voiton mahdollisuutensa silloin kun me suostumme samaan mihin Kristus: kulkemaan oman tiemme sellaisena kuin Jumala on sen tarkoittanut.
Jeesusta ei seurata tänäkään paaston aikana torvia soitellen ja leuka ylpeänä pystyssä, vaan Jeesusta seurataan vehnänsiemenen tietä, hiljaisesti rukoillen: Anna minulle voima kulkea tietä, jonka Sinä näytät!
Mikko Oikarinen
