Vesilahden laturetki veti ennätysmäärän väkeä

Bergiuksen Markku toivotti hiihtäjät tervetulleeksi Plakkarin kodalle

Bergiuksen Markku toivotti hiihtäjät tervetulleeksi Plakkarin kodalle

Matinpäivän aamu valkeni poikkeuksellisen kauniina houkutellen ihmisiä laduille sankoin joukoin. Vesilahden Luonto ja Latu ry:n talkooporukka ja Vesilahden kunta olivat hyvissä ajoin valmistelleet perinteistä laturetkipäivää, ja ladut oli ajettu erinomaiseen kuntoon. Myös Onkemäen ladut oli kytkettynä kotareittiin kyläläisten toimesta.

Oivallinen sää aikaansai kirjausennätyksen: 402 kirjausta.

Kodilla kävi hiihtäjiä seuraavasti:

Pohjankota                         179

Kotkanpesä                        123

Plakkari                               60

Anttilanvuori                    40

Anttilanvuoren, Plakkarin, Pohjankodan ja Kotkanpesän huoltopisteissä hiihtäjiä odotti höyryävä mehu ja valmiit tulet. Kuuselan Matti, Bergiuksen Markku, Haapasen Aarni ja Veston Matti toivottivat kodilla kaikki tervetulleiksi mehulle ja vaihtamaan kuulumisia laduilta. Runsas osallistujamäärä takasi sen, että iloinen puheensorina täytti kodat.

Perinteinen Vesilahden Laturetki on jo vuosia hiihdetty polveilevilla metsäladuilla. Suuri kiitos kuuluu kaikille maanomistajille siitä, että saamme nauttia laturetkellä ”erämaisesta” tunnelmasta ja sivakoida pitkin vesilahtelaisia kauniita metsämaisemia. Tunnelma maastossa on rauhoittava.

Tänä vuonna myös Anttilanvuoren kota oli huoltopisteenä. Matti Kuusela toimi kotaisäntänä.

Tänä vuonna myös Anttilanvuoren kota oli huoltopisteenä. Matti Kuusela toimi kotaisäntänä.

Itse hiihtelin pitkin latuja päivän ajan usean muun hiihtäjän tavoin ja kohtasin matkalla perheitä, nuorisoa ja jo varttuneempia hiihtäjiä. Mukana oli aivan pieniä ensikertalaisia (nuorin tapaamani hiihtäjä oli kaksivuotias) ja laturetkellä vuodesta toiseen mukana olleita konkareita. Jokainen valitsi itselleen sopivan mittaisen matkan; joku hiihti muutaman kilometrin, joku toinen kymmeniä kilometrejä, jopa 60, ehkä enemmänkin. Olipa joukossa henkilöitä, jotka tekivät kaksi lenkkiä, kun olosuhteet vetivät uudelleen laduille. Liikuntatieteilijän näkökulmasta hykertelin käsiäni, sillä hiihtäjät sanan mukaisesti viettivät päiväänsä suksilla nauttien hiihdon hurmasta. Tällainen tapa liikkua tuo hymyn huulille.

Vesilahden Luonto ja Latu ry:n puolesta kiitämme kaikkia mukana olleita: olit sitten hiihdon mahdollistanut maanomistaja, talkoolainen, latujen ajaja, kunnan edustaja tai se tärkein, osallistuja. Toivomme jälleen, että vuoden kuluttua tapaamme laduilla ja säät ovat tuolloinkin yhtä suosiolliset.

 

Maarit Marttila
puheenjohtaja
Vesilahden Luonto ja Latu ry

Tunnelmia laturetkeltä

Vaasvainion  viisihenkisestä perheestä neljä oli sunnuntaiaamuna valmistautumassa Vesilahden  laturetkelle. Vain lapsista vanhin Mikael jäi sairastamaan kotiin.

Äiti Pia ja isä Hans lähtivät kirkonkylältä ladulle ennen aamukymmentä kuopuksen Miikan, 10, kanssa, kun Marika, 12, jäi vielä odottamaan kaveriaan laturetkiseuraksi.

Hiihtokeli oli loistavan liukas, ja ensimmäinen retkietappi Plakkarin kota saavutettiin nopeasti. Plakkarilla juotiin Luonnon ja Ladun päivystäjän ytävällisen hyväntuuulisesti tarjoamat mehumukilliset. Sen jälkeen käytiin nopea neuvonpito: jaksaako Miikka hiihtää koko matkan Pohjankodalle ja takaisin. Kodalla tarjolla ollut lämmin mehu, suolakeksit ja luistava keli kävivät houkuttimista ja kuopus pätti jaksaa urakoida koko 17 kilometrin lenkin.

Matkalla Pohjankodalle tuli vastaan useita tuttuja ja perillä pidettiin hieman pidempi tauko. Kotimatka alkoi reippaissa tunnelmissa ja jatkui Miikan luokkakavereita moikkailen, joita tuli vastaan useampia. Viimeinen nousu kohti kirkonkylää Saarisen pelloilla meinasi viedä juniorista viimeisetkin mehut, mutta ajatus Peurankalliolta alkavasta ”loppulaskusta” kotiin auttoi jaksamaan.

Kotona äiti ja poika olivat kaikkensa antaneita, mutta isä halusi käydä vielä uudella lenkillä ”omaa vauhtiaan hiihtäen”. Hieman ennen Pohjankodan tavoittamista toistamiseen samanapäivänä,  hän kohtasi Marikan, joka hiihti kaverinsa Anja Kuhniksen kanssa.  Tytöt olivat hiihtäneet Kotkanpesän kautta Narvaan ja olivat nyt menossa kohti kotia. Kokonaismatkaa tulisi siis noin 38 kilometria. Ei muuta kuin isä hiihtämään perään saman lenkin. Kokonaismittaa  Hansin laturetkelle kertyi noin 55 kilometriä  ja Vaasvainion perheelle yhteensä lähes 130 kilometriä.

Pia Vaasvainio

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?