Sastamalan sisu. Tyrvään tsemppi. Vammalan fiilinki.
Reissu lentopallopeliin Vammalaan tuotti monia mukavia elämyksiä sekä paljon ajattelemisen aihetta. Vajaan 25 000 asukkaan Sastamalassa riehuu mahtava lentopallobuumi, jota voi näin lempääläisenä vain ihailla ja olla hiukan kateellinenkin.
Liitoskaupungin ylpeys VaLePa voitti vuosi sitten historian ensimmäisen miesten lentiskultansa. Viime syksynä kaupunkiin valmistui uljas uusi peliareena, josta toistaiseksi yksikään vastustaja ei ole poistunut voittajana.
Paikkakuntalaiset läheltä ja varmasti jotkut hiukan kauempaakin kansoittavat Vexve-areenan peli toisensa jälkeen. Esimerkiksi torstaina 7. maaliskuuta ottelussa rovaniemeläistä PerPoa vastaan alkoivat istumapaikat täyttyä jo 40 minuuttia ennen ottelun alkua.
Moni paikka oli ”korvamerkattu” kausikorttipaikaksi tai ”pukkiklubilaisille” eli vip-vieraille. Kaiken kaikkiaan ottelua seurasi noin 800 silmäparia.
Varmasti kaikki katsojat eivät olleet lentiksen harrastajia tai edes lajin asiantuntijoita, mutta paikalla ollaan ja kotipoikia kannustetaan, se on pelin henki Vammalassa nyt.
Suppea kysely paikallisilta kertoo, että Vammalassa on hyväksytty se tosiasia, että ensimmäisenä urheilukartalla tulee VaLePa ja sitten muut. Lentopallon menestys, medianäkyvyys ja yleinen imagohyöty koetaan muissakin lajeissa isoksi plussaksi, näin kertoi muun muassa eräs vammalalainen jääkiekkoaktiivi.
Vanha kansan viisaus määrittelee vammalalaiset seuraavasti: heissä yhdistyy hämäläinen jäyhyys ja satakuntalainen, nätisti ilmaistuna, kettumaisuus.
Ainakin urheilussa, mutta myös kulttuurin saralla moinen kombinaatio tuntuu tuottavan mahtavaa tulosta. VaLePan lisäksi Vammala/Sastamala tunnetaan yhdestä Suomen upeimmista kesätapahtumista koko valtakunnankin tasolta eli ”Vanhan kirjallisuuden päivistä”. Myös vammalalaisjuurinen Mauri Kunnas yhtenä johtavista suomalaiskirjailijoista tuo syntykyläänsä esiin muun muassa maanmainion Herra Hakkaraisen talon kautta.
Kun vertaa kutakuinkin samankokoisia Sastamalaa ja Lempäälää ei voi välttyä ajatukselta, että tätä hyvä yhteen hiileen puhaltaminen tuottaa, menestystä ja mainetta, positiivisia asioita monella elämän eri sektorilta.
Lempäälässä sen sijaan keskitytään liikaa toisten tekemisten torppaamiseen ja muiden mollaamiseen. Yhteishenkeä ei tahdo löytyä, vaikka sitä palkeilla koittaisi pumpata.
Muutama esimerkki tuoreesta miinusmerkkisestä lempääläisyydestä. Jääkiekossa Mestiksen vieraspeliin suorastaan vaadittiin fanimatkan tekemistä Turkuun, lopputulos: 7 ilmoittautunutta. Hiihdossa sekä konkarien että junioreitten taholta heitettiin ilmaan ajatus ja toive yhteisretkestä SM-viesteihin, lopputulos: 0 (=nolla, siis ei ketään) ilmoittautunutta.
Lempäälän urheilun lippulaivan eli LeKin Mestis-joukkueen taustoissa suhisee ja kuhisee sekä peli-iltoina katsomoissa on autiota. Kissanhännänveto futsalin ja jalkapallon välillä kiehuu ja kuohuu. Hiihtopuolella kuntohiihtäjät ja kävelijät sekä koiraväki ovat ajautuneet törmäyskurssille. Ja niin edelleen.
Energia Lempäälässä siis ainakin osittain suuntautuu väärille urille. Siinä miettimisen paikka, miksi näin.
Vammalan esimerkki kuitenkin tarjoaa uskon, että miksei Lempäälässäkin voisi jonain päivänä löytyä urheilun tai kulttuurin alalta joku todellinen koko kunnan alueen johtotähti, josta kaikki lempääläiset ja vähän naapuritkin olisivat ylpeitä, kuten vammalalaiset VaLePasta.
