On vuosi 1974. Irmeli Lehtinen perustaa tanssikoulun Lempäälään.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänen tyttärensä Elina Berg ottaa äitinsä vanhan opiston ohjat. Siitä asti Balettikoulu Irmeli Lehtinen on ollut nimeltään Pirkanmaan tanssiopisto Elina Berg.
Elina Berg naurahtaa. Aina äidin perinnön jatkaminen ei ole ollut itsestäänselvyys.
– Muistan, että sanoin nuorena äidille, etten ikinä itse johtaisi tanssioppilaitosta. Halusin olla varma, että itse varmasti haluan sitä, vaikka ei kotoa paineita tähän asetettukaan. Lisäksi näin läheltä myös yrittäjyyden huonoimmatkin puolet ja nuorena suuri vastuu ja työmäärä sekä jatkuva pennin venytys tuntuivat liian haastavalta.
Kuten yleensäkin, ei nuoruuden kapinapuuskissa julistettu ennustus pitänyt kutiaan. Nyt Bergillä on takanaan miltei kymmenen vuotta tanssikoulun rehtorina. Päivääkään hän ei ole katunut, että päätti seurata äitinsä jalanjälkiä.
Tanssiopistossa on muuttunut paljon muutakin kuin vain nimi. Vuonna 2004 oppilaita oli noin 80, nyt niitä on yli 300. Opetus on monipuolistunut, kun mukaan on tullut monia eri lajeja. Lempäälä on muuttovoittokunta, ja tanssista innostuneita lapsia on koko ajan enemmän.
Jazztanssi lähimpänä sydäntä
Tanssimisen Elina Berg aloitti äitinsä koulussa. Yläasteen alkaessa hän kuitenkin siirtyi kartuttamaan tanssitaitojaan muualle. Baletti pysyi, ja sitä Berg tanssikin lähes koko aktiivisen tanssiuransa ajan.
– Mutta 12-vuotiaana mukaan tuli jazztanssi. Heti ensimmäisellä tunnilla ymmärsin, että tämä on oma juttuni.
Berg opiskeli jazztanssia kovalla innolla monen opettajan opeissa. Lukion hän kävi Tampereella, minkä jälkeen Berg opiskeli yo-merkonomiksi.
Tanssi kulki koko ajan mukana, se oli selvää. Ensimmäisiä opetustuntejaan Berg piti jo 16-vuotiaana.
Lasketteluonnettomuus uran käännekohta
Elina Bergin tanssiuran käännekohta ajoittuu niihin aikohin, kun hän oli hieman yli 20-vuotias. Tuolloin Bergin oli tarkoitus aloittaa tanssiesiintyminen tosissaan.
Sitten meni polvi rikki lasketteluonnettomuudessa.
– Kävelin onnettomuuden jälkeen puoli vuotta kyynärsauvoilla. Ja jouduin jopa opettelemaan uudestaan juoksemaan.
Polven nivelten liikkuvuus oli leikkauksen jälkeen niin huono, että haaveet ammattilaistanssijan urasta sai unohtaa. Se oli Bergille kova paikka.
– Alkushokista toivuttuani tajusin, ettei tämä ole maailmanloppu. Olin kuitenkin aina tykännyt opettamisesta.
Siirtyminen tanssinopettajaksi olikin luontainen jatkumo.
Silti onnettomuus sai Bergin miettimään muitakin vaihtoehtoja. Hän oli tanssinut koko ikänsä. Oliko se kuitenkaan sitä, mitä Berg oikeasti elämältä halusi?
Valmistuttuaan yo-merkonomiksi ja opiskeltuaan lisää Berg ei sitten antautunutkaan täysin tanssin pauloihin, vaan työskenteli kymmenisen vuotta Wavin-Labko-nimisessä yrityksessä tiedottajana ja markkinointitehtävissä.
– Kuitenkin minulla oli koko ajan kaksi työtä: palkkatyö sekä tanssinopetus.
Oma tanssikoulu äidin perintönä
Vuonna 2004 Elina Bergin äiti Irmeli Lehtinen halusi siirtyä sivuun tanssikoulun johdosta. Tuolloin hänellä oli jo takanaan 30 vuotta tanssikoulun rehtorina.
– Silloin tein päätöksen, että jätän tiedottajan työn ja siirryn vetämään tanssiopistoa, Berg kertoo.
– Pidin kyllä silloisesta työstäni, mutta jossain vaiheessa kaikki se bisnesmaailma alkoi tökkiä. Halusin olla enemmän ihmisläheisempien asioiden kanssa tekemisissä
Wavin-Labkossa työskennellessän Berg kertoo kuitenkin oppineensa paljon henkilöstöjohtamisesta ja organisoinnista. Se oli hänelle tärkeä hallinnollinen koulu, joka valmisti tanssikoulun johtajaksi.
Onko tanssiopiston rehtorin elämä vaikea sovittaa perhe-elämän kanssa? Ei välttämättä, sillä koko Bergin perhe elää mukana tanssiopiston arjessa. Vanhempi poika tanssi breikkiä viisi vuotta ja on ollut paljon taustahommissa mukana. Nuorempi poika tanssii edelleen. Bergin mies on usein mukana apujoukoissa.
Hienointa on nähdä oppilaan onnistuvan
Elina Berg on asunut Lempäälässä lähes koko ikänsä. Paikkakunnasta hänellä ei ole valittamista. Ei asuinpaikkana eikä työpaikkana.
– Lempäälän kunta on kulttuurin saralla erittäin lapsi- ja nuorisoystävällinen. Ilman kunnan apua projektien toteuttaminen olisi paljon hankalampaa. Esimerkiksi olemme saaneet hyvät tilat käyttöön.
Hyvät tilat Pirkanmaan Tanssiopisto Elina Berg tarvitseekin. 300 oppilaan opistoa ei missä tahansa voi pyörittää. Kanavan koulun tilat sopivat Bergin mukaan heidän käyttöönsä erittäin hyvin.
Oppilaita on kaikenikäisiä. Nuorimmat ovat kolmevuotiaita, vanhimmat 60-vuotiaita. Eniten on 8–15-vuotiaita.
Bergin mielestä on erityisen antoisaa seurata, kuinka tanssija kehittyy innokkaasta pikkulapsesta aivan huippuluokan tanssijaksi.
– On myös mielenkiintoista seurata oppilaiden hakeutumista eri aloille ja heidän kehitystään kohti aikuisuutta. Nykypäivän nuorilla on paineita niskassaan paljon enemmän kuin aikaisemmin ja mikä tahansa harrastus, josta nuori on tosissaan innostunut ja kokee iloa vahvistaa hänen itsetuntoansa ja sitä kautta tuo eväitä elämään.
Mikä tanssin opettamisessa on niin hienoa? Mikä saa Elina Bergin palaamaan päivä toisensa jälkeen tuttuun tanssisaliin Kanavan koululle?
– Se, kun näkee, että oppilaat onnistuvat. Kun näkee tanssin ilon oppilaissa, että he itse kokevat onnistuvansa. Se on kaikkein hienointa. Nuoret saavat todella paljon pääoma elämäänsä tanssiharrastuksesta.
