Kaikki raviurheilua seuraavat muistavat punatukkaisen Sari Aaltosen ja hänen menevän tammansa Mikkeriinan, joka voitti muun muassa 4-vuotiaiden suomenhevosten Kriteriumin Teivossa vuoden 1995 syyskuussa. Tänään hänet tunnetaan mustahiuksisena Sari Vainionpäänä, jolla on pitkä kokemus raviurheilusta ja hevosten valmennuksesta sekä niiden hoitamisesta.
Sari Vainionpää pitää noin kymmenen hevosen valmennustalliaan Vesilahdella idyllisessä Valkkisen kylässä. Hän tarjoaa palveluitaan kolmessa eri formaatissa eli valmennushoitona, osavalmennus-hoitona ja hoitona.
– Pointti on se, että peruspalvelunani on hevosten hoitaminen. Tämän peruspalvelun jälkeen variaation mahdollisuudet ovat suuret. Voin treenata hevosta itse kokonaan. Yksi vaihtoehto on myös se, että treenaan hevosta yhdessä omistajan kanssa. Hoitopalvelu on sitten nimensä mukainen eli siihen lukeutuu hevosen hoitaminen ja esimerkiksi valmennus on silloin omistajan vastuulla.
Joustavuus on yksi avainsana, jolla Vainionpää pyörittää toimintaansa.
– En jaksa olla kauhean jäykkä sen suhteen, mitä toimenkuvaani kuuluu. Laaja-alainen toimintaote on nykypäivää.
Sari Vainionpää on nelikymppinen hevosalan ammattilainen. Hänellä on takanaan verrattain pitkä työhistoria.
– Taisin olla 16-vuotias, kun sain ensimmäisen treenihevoseni.
Seuraavaksi herää luonnollisesti kysymys, mistä innostus ravihevosten valmentamiseen on oikein syttynyt?
– Olen käynyt hevostallilla 6-vuotiaasta pikkulikasta lähtien. Isäni on kertonut sellaista tarinaa, että tulin 13-vuotiaana tallilta itku silmässä, kun en ollut saanut harjata naapuritallin tamma Silkki-Leenaa. Tämän jälkeen isäni päätti hankkia minulle oman hevosen. Tästä hevosinnostukseni lähti roihuamaan, Vainionpää muistelee.
Punatukka ja nenärengas
Sari Vainionpää astui raviurheilevan Suomen tietoisuuteen toden teolla 1990-luvulla, kun hän ryhtyi valmentamisen ohella ohjastamaan ikäluokkansa huippuhevoseksi noussutta Mikkeriinaa. Tuolloin vielä parikymppinen Vainionpää sekoitti sopivasti kotimaista ravikulttuuria, jota hallitsivat niin sanotut vanhan liiton miehet. Kontrasti oli erityisen suuri juuri suomenhevosten kentällä, jossa valmentajat ja ohjastajat olivat paljolti maatilojen isäntiä, jotka treenasivat suomenhevosiaan maatalouden harjoittamisen ohessa.
– Olin järkytys suurimmalle osalle sitä porukkaa. Nuori nainen ja pärjäävä suomenhevonen oli sellainen yhdistelmä, jota ei tahdottu oikein niellä. Kaiken kukkuraksi olin verhoutunut suhteellisen radikaalisti: minulla oli nenärengas ja punainen tukka. En oikein sopinut siihen genreen, Vainionpää hymyilee.
Mikkeriina elämän hevosena
Muun muassa 4-vuotiaiden suomenhevosten Kriteriumin voittanut Mikkeriina on Sari Vainionpään elämän hevonen ainakin tähän mennessä. Siitä ei pääse mihinkään.
– Riina on ykkönen. Tamma teki hienon uran ja nimenomaan vielä omasta halustaan, Vainionpää analysoi.
Mikkeriina tienasi urallaan 47 462 euroa eli markoiksi muutettuna hieman vajaat 300 000 markkaa. Totosijoin mitattuna Mikkeriinan saavutukset olivat 42 startissa kymmenen voittoa, neljä kakkosta ja kolme pronssisijoitusta.
Vesilahtelainen Vainionpää valittiin onnistuneesta valmennus- ja ohjastustyönsä johdosta vuoden 1995 ravinaiseksi. Hän edusti myöhemmin Suomea myös ravinaisten Euroopan Mestaruus lähdöissä.
Jari-Pekka Korvola
Kommentointi on suljettu.