Henna Kettunen dalmatiankoira Nellinsä kanssa sinne osaa mennä, mutta moni muu ei. Lempäälän ja Vesilahden alueiden koiraharrastajien koirakerho LeVeK ry:n aktiivijäsenenä Kettunen on usein saanut vastata uusien koiraharrastajien uteluun, onko paikkakunnalla missään koirapuistoa, jossa koiran voi päästää irti telmimään muiden kanssa pystyen samalla itse tutustumaan muihin koiraihmisiin.
– No, tämä yksi meillä Lempäälässä on. Se on pieni ja vähän syrjässä, mutta kumminkin.
Noin 15 x 25 metrin kokoinen koirapuistoksi aidattu alue sijaitsee Ryynikässä Kotipellonkadulla. Nykyään Hauralassa asuvalle Kettuselle paikka tuli tutuksi silloin, kun hän asui koirineen lähistöllä.
– Silloin tässä käytiin, ja aina joskus muitakin koiranulkoiluttajia paikalle osui.
”Porukka valmis talkoisiin”
Henna Kettusen mukaan Lempäälässä olisi tarvetta useammallekin koirapuistolle. Niitä voisi olla eri puolilla pitkänmallista kuntaa. Sellaista on kunnan nuorisovaltuusto kysellyt Vesilahdessakin.
Myös koirapuiston lähistöllä asuva Jaana Pennanen toivoo lisää koirapuistoja.
– Alueeksi riittäisi joutomaa, kunhan se on suhteellisen tasainen ja aidattu. Jos koirapuisto olisi riittävän avara, se voitaisiin jakaa kahtia erikseen suurikokoisille ja pienille koirille.
Monirotuisen eli morokoira Nikkensä kanssa koirapuistossa käyvä Pennanen uskoo, että koiraihmiset ovat valmiit vaikka talkoilla huolehtimaan mahdollisten uusien koirapuistojen viihtyvyydestä.
– Koiriaan täällä käyttävät pitävät itse talkoilla paikat kunnossa. Kunta on tuonut roskikset ja on luvannut toimittaa soraa, jotta koirien kuopille kaivama maapohja saadaan tasoitettua, hän sanoo.
Ryynikän koirapuiston hoitovastuu on viime kädessä Lempäälän kunnalla ja tiemestarilla. Paikka on siisti ja rauhaisalla paikalla. Roska-astioita on kolme, joista kaksi koirankakkaroskista kunta toimitti paikoilleen viime kesänä. Myös koiranjätösten keräämiseen on työkaluja. Portin pielessä on muutama autopaikka.
Puistoa ympäröivä verkkoaita on naamioitu pensasistutuksin. Paikallistiedon mukaan koirapuiston paikalla on ennen sijainnut jätevedenpuhdistusallas ja sen jälkeen lastenleikkipuisto. Rakennelmat ovat iäkkäitä.
– Aita ei ulotu aivan maahan asti, joten pienet koirat voivat kaivautua sen alitse, Pennanen kritisoi.
– Välillä täällä on käynyt vinttikoiriakin, mutta ne eivät sovi kunnolla juoksemaan. Palloakaan ei mahdu heittämään. Koirapuisto on niin pieni, että sitä olisi hyvin varaa laajentaa, sanoo Kettunen.
Samaan aikaan kolme koirapuistossa olevaa koiraa, Nelli, Nikke ja Nea Virtasen novascotiannoutaja Dani telmivät, kiertävät ja nuuskivat toisiaan. Toteuttavat koiralle tyypillisiä toimintojaan – vapaina ilman, että joku pitää hihnasta kiinni. Ystävyyssuhteet ovat osin uusia, mutta ne eivät juurikaan hauku tai ärise toisilleen.
– Enemmän meteliä pitävät pihassa kytkettynä olevat koirat, Pennanen toteaa.
Naiset tietävät, että koiranomistajat käyttävät puistossa lemmikkejään Kuljusta ja Vesilahdesta asti. Jotta puistossa ei tarvitsisi olla vain oman koiransa kanssa, koiraihmiset ovat sopineet kokoontuvansa sinne viikonloppuaamuisin, jolloin paikalla saattaa olla useampi koira omistajineen. Keskiviikkoisin paikka on tarkoitettu pienikokoisille koirille.
– Kirjoittamaton sääntö on, ettei puistoon saa tuoda vihaisia koiria tai juoksussa olevia narttuja, Pennanen sanoo.
Kommentointi on suljettu.