Suunnistus on hittilaji

Omasta mielestäni kesän tähän mennessä tunteellisin urheiluhetki koettiin tiistaina 9. heinäkuuta, kun kovia kokenut konkarisuunnistaja Jani Lakanen voitti MM-hopeaa Kainuussa järjestetyissä kotikisoissa. Lakasen mitali oli esimerkki oman tien järkähtämättömästä kulkemisesta, uskosta itseensä, viisaudesta, maltista ja hurjasta fysiikasta, jota toden totta tarvitaan reippaasti yli 20 kilometrisessä kilpailussa.

Nykytekniikan avulla suunnistuksesta on tullut aivan loistava tv-lajikin, joka jopa kesälämpimillä vangitsee katsojan vastaanottimen ääreen.

Suunnistukselle on käymässä tismalleen samanlainen renessanssi kuin maastohiihdollekin. Molemmat olivat muutama vuosikymmen sitten kovin aliarvostettuja lajeja suuren yleisön silmissä. Pikemminkin sekä suunnistusta että murtsikkahiihtoa harrastavia pidettiin takapajuisina turvenuijina.

Varsinkin nuoriso suorastaan inhosi kyseisiä lajeja. Hiihto- tai suunnistustunnille tulevilta, etenkin yläkoululaisilta, löytyi mitä mielikuvituksellisimpia syitä ja vanhempien auliisti allekirjoittamia lippulappuja, miksi kyseisen lajin tunneille ei voi osallistua.

Hatunnosto lempääläisille ja vesilahtelaisille peruskoulun opettajille, jotka eivät ajan paineen takia antaneet periksi, vaan vaativat nuorison sekä suksille että kartan kanssa metsään.

Nyt 2010-luvulla molempien lajien harrastuneisuus on hurjassa kasvussa. Suksijoita löytyy laduilta Lempäälästäkin satoja ja taas satoja, mutta ihan yhtä lailla suunnistuksen T-rasteilla osallistujamäärät jatkavat kasvuaan.

Paikallisten seurojen mukaan sekä hiihtokoulujen että suunnistuskoulujen suosio on selvässä kasvussa. Suunnistuksessa Lempäälän ja Vesilahden alueella toimii ylikunnallinen seura Tarpian Suunta, jonka puheenjohtaja Tarmo Kokko kertoi jokin aika sitten allekirjoittaneelle, että monet vanhemmat tuovat lapsiaan oravapolkutoimintaan (suunnistuskouluun) sillä yksinkertaisella motivaatiolla, että lapset oppisivat kulkemaan metsässä.

Suunnistuksesta löytyy yksi koko maan parhaista sporttitapahtumista eli Jukolan viesti, joka kokoaa yli 10 000 samoojaa alkaen maailman huipuista tyyliin Minna Kauppi sekä Jani Lakanen ja päättyen ihan tavallisiin amatööritallaajiin. Tapahtuman suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, vaan päinvastoin.

Vielä yksi iso plussa suunnistukselle on se, että lajia voi harrastaa konkreettisesti sanoen vauvasta vaariin. Rasteilla näkee jopa yhdeksänkymppisiä teräsvaareja ja -mummuja sekä aivan taaperoikäisiä lapsosia.

Joku haluaa kilpailla, joka taas haluaa edetä metsässä kartta ja kompassi kourassaan patikkavauhtia, kaikki on suunnistuksessa sopivaa ja mahdollista.

Suomalaiselle metsä ja siellä kulkeminen on ääriluonnollinen elementti. Hienoa on, että metsälajit eli suunnistus ja murtomaahiihto ovat palanneet suosion huipulle. Vielä hienompaa on, että näiden lajien harrastaminen on halpaa ja liikuntapuitteiden ylläpitäjille eli kunnille struktuurin tekeminen ja ylläpitäminen on niin ikään erittäin edullista.

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>