Ajelin tiistai-iltana Tampereen läntisen ohitustien kautta Lempäälää kohti. Tielle oli vedetty uutta asvalttipintaa, joka kiilteli liukkauttaan auringonpaisteessa.
Malmimäen kohdalla vilkkuivat hälytysajoneuvojen valot. Tieposkessa katollaan oli pahoin rusikoitunut, sämpylänmuotoiseksi pyörinyt henkilöauto, jonka merkkiä ei enää pystynyt tunnistamaan.
Pelastuslaitos oli juuri saanut paketoitua kuljettajan sairaalaan siirtoa varten runsaslukuisen sivustakatsojien joukon seuratessa uteliaana tapahtumien kulkua.
Vaan mitä tapahtui tämän jälkeen? Jatkoivatko onnettomuuden nähneet autoilijat matkaa näkemästään havahtuneina?
Mitä vielä. Osapuilleen puolet pelastustoimia seuranneista kaasutti raskaalla jalalla paikalta pois. Moottoritien vasenta kaistaa painettiin eteenpäin reippaalla ylinopeudella.
Kiire tekee ihmisestä kuolemattoman. Meitä ympäröi haavoittumattomuuden illuusio, joka voi särkyä hetkenä minä hyvänsä. Jos on kiire, pysähdy, mieti ja hellitä vähän, ettei tule pakollinen stoppi.
