Aiheekseni valikoitui teema ”taisteleva kirkko”. Jouduin kysymään itseltäni: onko kirkko taistelussa? Mikä on strategiamme? Ketä vastaan kirkko nostaa nyrkkeilyhanskansa?
Eräs ajattelija sanoi, että kirkon tehtävänä on julistaa elämää keskellä kuolemaa. Meidän taistelustrategiamme on tunnustuksemme mukaisesti julistaa virvoittavaa evankeliumia, jakaa uskoa vahvistavia sakramentteja ja toimia radikaalisti lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.
Kirkko taistelee sen puolesta, että jokainen voisi löytää vapauden, toivon ja rauhan Kristuksessa.
Samalla kirkkoa – eli sen jokaista jäsentä – haastetaan tunnistamaan pahoinvointi ja epäreiluus nykyhetkessä. Kristillisen vastuun näkökulmasta pelkkä oireiden hoitaminen ei riitä. On taisteltava myös hädän syiden poistamiseksi, sillä synti on ennen kaikkea niissä rakenteissa, jotka tuottavat epätoivoa, eriarvoisuutta ja köyhyyttä.
Jos hyväksymme ajatuksen rakenteellisesta synnistä, niin se pakottaa meidät kysymään, miten eriarvoistavia rakenteita muutetaan? Se vaatii osallistumista yhteiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Hiljaisuus ei ole ratkaisu. Dietrich Bonhoeffer, pappi ja kirjailija, totesi, että ”vaikeneminen pahuuden edessä, on sekin pahuutta. Puhumattomuus on sekin puhumista. Toimimatta jättäminen on sekin toimintaa”. Taistelevan kirkon pitää jatkuvasti olla hereillä ja yhä uudelleen arvioitava, onko se siellä, missä hätä on suurin.
Tänään me luemme kotimaassa uutisia yt-neuvotteluista, taantumasta ja velkakierteistä. Maailmalta kuulemme uutisia ihmiskaupasta, ympäristörikoksista ja puhtaan veden puutteesta. Yhä uusista uhkakuvista kertovat uutiset voivat olla lamaannuttavia, mutta silloin me saamme turvautua toivoon. Me emme ole taisteluissamme yksin. Vaikeuksien keskellä Kristus on kanssamme. Myös silloin kun epäonnistumme tehtävässämme auttaa, me saamme turvautua armolliseen Jumalaan ja muistaa, että me taistelemme voitosta käsin.
Taisteleva kirkko julistaa Jumalan valtakuntaa maan päällä ja nostaa nyrkkinsä elämää sitovaa syntiä vastaan. Vapauttajana ja esikuvana on Jeesus Kristus, joka vapautti seuraajiaan takaisin elämään yhteiskunnallisesta halveksunnasta, vihasta, synnistä ja kuolemasta.
Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.
Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta ja hyvyyttä
ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miika 6:8)
Anssi Almgren
