Viime sunnuntaina vietettiin Marian ilmestyspäivää. Tuo pyhä kertoo Marian, Jeesuksen äidin, merkityksestä Jumalan pelastussuunnitelmassa. Marian jo iäkäs sukulaisnainen Elisabet sai Jumalalta myös tärkeän tehtävän. Uudessa testamentissa kerrotaan näiden naisten kohtaamisesta hyvin lämpimällä tavalla.
Elisabetin elämän kipu oli ollut lapsettomuus. Vuosikymmenten odottamisen jälkeen enkeli Gabriel ilmoitti hänelle syntyvästä lapsesta, Johannes Kastajasta. Pelkkä ajatuskin syntyvästä lapsesta tuntui hänestä varmasti uskomattomalta. Silti lapsi oli Elisabetille sekä henkilökohtainen toiveiden täyttymys että elämän turva, sillä lapsettomuus johti tuona aikana syrjintään ja halveksuntaan.
Marian elämän kipu taas oli se, että hän oli neitsyt, mutta siitä huolimatta hän odotti lasta. Hän oli vasta nuori nainen, juuri kihlautunutkin. Tietenkin Joosefin näkökulmasta katsottuna Marian raskaus oli syvä pettymys ja hyvä syy suhteen päättämiseen. Marialla oli hätää ja huolta elämän järjestymisestä ja yksinjäämisestä. Eikä nuoren naisen mielen myllerrystä helpottaneet enkeli Gabrielin sanat: ”Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen”.
Sekä nuoren Marian että vanhan Elisabetin elämäntilanteessa enkelin uutiset olivat yllätyksiä eivätkä ne sopineetnaisten silloisiin elämänvaiheisiin. Kuvaus saman kokemuksen jakavien Marian ja Elisabetin kohtaamisesta kertoo sisarellisuudesta. Saatuaan enkeliltä tiedon lapsen syntymästä Maria lähtee tapaamaan ystäväänsä ja tukijaansa, Elisabetia. Hän tarvitsee neuvoja, huolenpitoa ja pelkojen tyynnyttäjää. Niinpä Maria viettää Elisabetin luona kolme kuukautta. Yhdessä he jakavat uuden elämän alkamisen ihmeellisyyttä, naisen elämän tuntoja sekä ilon ja onnen kokemuksensa. Pelot ja arkuus vähenevät turvallisessa seurassa.
Kaikesta hämmennyksestä huolimatta Maria ja Elisabet ovat onnellisia ja ylistävät Jumalaa. He hoitavat tehtävänsä parhaalla taidollaan ja luottavat Jumalan huolenpitoon. Maria sanoo: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”
