Olen rajoittunut. Rakkauteni on rajoittunutta. Useimmiten rakkauteni sulkee sisäänsä vain sen, mikä tavalla tai toisella miellyttää minua. Minä rakastan, koska toinen on kaunis silmissäni tai jollain tavalla hyvä minua kohtaan. Kun minulla on syy, silloin rakastan. Rakkauteni on valikoivaa ja itselleen hamuavaa, koska toiset se hyväksyy, kun taas toiset se hylkää. Rajoittunutta, eikö? Tilanne on sama jokaisen meidän kohdalla.
Suomen kielessä puhutaan vain rakkaudesta, mutta esimerkiksi vanhassa kreikan kielessä löytyy omat sanansa himokkaalle, kiintymykselliselle, romanttiselle, kunnioittavalle ja epäitsekkäälle rakkaudelle. Ei liene vaikea arvata, mitä niistä Raamatussa erityisesti käytetään? Se on ei-valikoiva, ei-rajoittunut, epäitsekäs, itsensä antava ja lahjoittava, jumalallinen rakkaus, agapé.
Jumalan rakkaus on siitä erikoista, että se ei tavoittele mitään hyvää kohteestaan. Rajusti sanottuna: Jumala rakastaa, vaikkei mitään syytä olisi. Jumala rakastaa syntisiä, pahoja, tyhmiä ja heikkoja tehdäkseen heistä Jumalan mielen mukaisia, hyviä, viisaita ja vahvoja. Luther kiteyttää tämän ajatuksen seuraavasti: ”Syntiset ovat kauniita, koska heitä rakastetaan; heitä ei rakasteta sen tähden, että he ovat kauniita.”
Täydellinen esimerkki jumalallisesta pyyteettömästä rakkaudesta oli Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus. Kaikki tehtiin minun puolestani, vaikken missään määrin ansaitsisi sitä. Meille ihmisille pyyteetön rakastaminen on vaikeampaa. Ehkäpä äidin rakkaudesta on tullut käsite juuri siksi, että siinä mielestäni päästään lähimmäksi tuota ”The Rakkautta”. Kiitosta ei useinkaan saa, haistatteluja ja tyhmäksi haukkumisia sitäkin enemmän, mutta silti oma lapsi on äärettömän rakas. Ja vaikka lapsi tekee virheitä, äidin rakkaus ja syli usein parantavat haavat. Oma lapsi on äärettömän rakas.
Ja silti: aina ei jaksa, välillä epäonnistuu, toisinaan ei osaa rakastaa. Olen rajoittunut, mutta onneksi on se Täydellinen, jonka luota löytyy loppumaton rakkaus. Hänellekin oma lapsi on äärettömän rakas. Eikä Häntä rajoita mikään.
Hyvää ja siunattua äitienpäivää!
Henri Karvinen
seurakuntapastori
