Kuinkahan suuri se Jumalan koti mahtaa olla? Paljonko siellä on neliöitä ja montako huonetta mahdollisille vieraille on varattu? Entä miten mahtaa olla sisustuksen laita? Lieneekö kaikki nykyihmisten odotukset huomioitu? Niin, ja missä se koti oikeastaan on? Otsikkoa ajatellessa ei kysymysten tulvalle tule loppua. Mieltä hieman rauhoittaa lapsena saatu opetus: sellaisista asioista, joista ei tiedä, ei tulisi kovasti pitää ääntä. Ainakaan ei saa leuhkia sellaisella minkä muka tietää, vaikkei oikeasti tiedäkään. Omalla oppimisella ja elämänhistorialla, siis varsin kapealla tiedolla ja kokemuksella, voi Jumalasta ymmärtää vain jotakin hyvin rajallista. Siksi ei rohkeus riitä kovin tarkkaan kertomiseen ja kuvailuun siitä, missä Jumala voisi asua.
Tulkitsemalla ja miettimällä arkisia kuvauksia ja asioita, voimme helpommin pohtia kysymystämme, kuin silloin, jos pyrimme nojautumaan varmuuteen, jonka olemme kilveksi itsellemme rakentaneet. Esimerkiksi ei ole yhdentekevää, millaisen ihmiskäsityksen varassa puhumme ”taivasikävästä” ja ”Jumalan kodista”. Moniarvoisuuden sietäminen ja erilaisuutta hyväksyvä asenne voisivat johdattaa näkemään, että Jumala asuu nyt meidän jokapäiväisen elämämme keskellä. Toimiiko yhteisömme ja seurakuntamme paikkana, jossa monin tavoin elämässään kovia kokeneet ihmiset voivat tuntea olevansa tervetulleita?
Ehdoitta osallistavan armon välittäminen niille, jotka tuntevat ja potevat rikkinäisyyttä, voi myös kertoa häivähdyksen siitä, missä Jumala asuu. Jotkut saattavat painia ratkaisemattoman syyllisyyden kanssa, toiset taas etsivät turvaa ja lohdutusta kovan, vaativan uskonnollisuuden aiheuttamiin haavoihin ja monet miettivät elämän mielekkyyttä. Siellä, missä voimme kokea vertaisuutta, lohdutusta ja rakentavaa armoa, saatamme olla ainakin lähellä paikkaa, jota etsimme. Mitä minä sitten voisin tehdä? En voi jättää vain muiden ratkaistavaksi kysymystä siitä, missä Jumalan koti on. Suuri osa Jumalan asunnon tilasta on aluetta, jossa korjataan sitä, mikä on elämässä ja matkalla rähjääntynyt. Häivähdys taivaan kodin onnesta on siis mahdollista jo nyt. Kotiin ei mennä palkintona hyvin suoritetusta elämästä, vaan yksin armosta. Sielläkö asut Jumalani?
”Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.”. Jesajan kirja 57:15
Riitta ja Jukka-Pekka Fabrin
