vielä tulee kauniita päiviä”, lauletaan. Alkukesän suuresti vaihdelleet säät selvittivät jälleen, kenen lasi on puoleksi tyhjä, kenen puoleksi täysi. Ajattelen, että minun kesäni alkaa valon voittaessa. Ja kun vihreys alkaa vallita puistoja ja kadun lehmuksia, – se on siinä! Valo ja vihreys, se on kesä. Olkoon lämpötila mitä tahansa, pukeudutaan sen mukaan.
Luin äskettäin, miten tansanialainen ajatustapa eroaa omastamme kiinnostavalla tavalla. Tansanialaisen ajatuksissa eilinen on edessämme, koska tiedämme ja näemme sen. Huominen on selän takana, sitä emme tunne, emme näe. Siis tansanialainen kulkee selkä edellä eteenpäin katsellen menneisyyttään. Olisiko tässä meillekin opiksi otettavaa?
Haluan katsella kiitollisin mielin taaksepäin kaikkea sitä hyvää, mitä elämä on antanut ja kaikkea sitä vaikeaa, mikä on minua opettanut. Turvallisin mielin otan sitten aikanaan huomisen päivän Luojani kädestä. Hän on luvannut olla kanssani kaikki päivät maailman loppuun asti.
Katselen ulos ikkunastani suuria, vanhoja lehmuksia. Ne ovat yöllisen sateen jälkeen huikaisevan vihreitä. Tuuli heiluttelee oksia kevyesti ja sinistä taivasta pilkottaa pilvien lomasta. Varustaudun sateensuojalla pitkälle kävelyretkelle.
Edessä on vielä pari kuukautta kesää. Heinäkuu monine suunnitelmineen; oman asuinkunnankin kesä tarjoaa monia vaihtoehtoja kesästä nauttimiseen. Miten runsaalla kädellä on Taivaan Isä siunannut tätä maata! Vuodenaikojen vaihtelu on valtava rikkaus.
Odotan kovasti elokuuta, sen pimentyviä iltoja, lempeää hämärää. Mökin huvimaja loistaa valaistuna timantin tavoin pihassa. Siellä on hauska tehdä käsitöitä hiljaisuudessa tai musiikkia kuunnellen. Sato kypsyy, tuoreita kasviksia ja marjoja saa joka päivä maistella. Saa omaan tahtiinsa valmistautua tulevaan syksyyn ja sen antimiin, sen haasteisiin.
Huomenna on loppuelämäni ensimmäinen päivä!
Leena Lammentausta
