Teininä Lempäälä oli maailman tylsin tuppukylä. Varsinkin naapuri-Tampereen rinnalla. Nuoruuden angsteissa oli mahdotonta käsittää, miksi joku haluaa asua Lempäälän kaltaisella perähikiällä.
Vuosituhannen alussa täältä ei löytänyt edes nuorille sopivaa vaatekauppaa, mitä nyt keskustan Seppälän voi sellaiseksi juuri ja juuri laskea.
No, onneksi nykyteinillä on paljon paremmat oltavat, kiitos Ideaparkin.
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Sääksjärvellä. Siellä virikkeitä oli tarjolla vielä heikommin kuin keskustassa. Eikä silloin ollut edes S-marketia.
Teini-ikäisenä olisin nauranut päin naamaa, jos joku olisi väittänyt, että 26-vuotiaana asun Lempäälässä.
Kotiinpaluu aikuisiällä on yllättävän yleistä. Kun kolmenkymmenen vuoden rajapyykki lähenee, moni muuttaa takaisin lapsuuden kotikuntaansa.
Elämä alkaa vakiintua. Opiskelut jäävät taakse, on ehkä töitä, ehkä vakava parisuhde. Oma asunto kiinnostaa, ja kenties kiikarissa on perheenlisäystäkin. Eikä juhlintavaihdetta jaksa laittaa silmään joka viikonloppu.
Ilmiö voi hyvin etenkin Lempäälän kaltaisissa, suurten kaupunkien vetovoimasta kasvavissa kunnissa.
Miksi? Nuorta aikuista vetävät puoleensa halvemmat asunnot, suuren kaupungin läheisyys ja hyvät palvelut. Tätä muuttovirtaa ympäryskuntiin nimitetään Nurmijärvi-ilmiöksi. Suomessa suuren kaupungin kupeessa asuminen on yleistynyt 1990-luvulta lähtien hiljalleen.
Ja siinä vaiheessa, kun arvotaan, valitako Pirkkala, Ylöjärvi, Kangasala vai Lempäälä, on helppo päätyä kuntaan, johon itsellä on joku side.
Lempäälä toki vetää nuoria aikuisia puoleensa, vaikkei mitään siteitä paikkakuntaan olisikaan. Vuoden 2013 asukastyytyväiskyselyssä kunta oli taas Suomen viidenneksi paras. Erilaisissa onnellisuusvertailuissakin Lempäälä näyttää pärjäävän komeasti vuodesta toiseen.
Lapsiperheitä paikkakunta kiinnostaa erityisesti. Kun Suomen kunnat laitetaan järjestykseen lapsiperhevoittoisuuden perusteella, sijoittuu Lempäälä sijalle kahdeksan. Pirkanmaan kunnista se on ykkönen. Muutenkin tilaston kärkipäässä ovat suurten kaupunkien ympäryskunnat.
Jos suur-Tampere joskus on toteutuakseen, miten käy ympäryskuntien vetovoiman? Nythän niistä puhutaan kermankuorijoina: kaupungeista muuttaa kuntiin varakkaita ja hyvin koulutettuja veronmaksajia, jotka käyttävät kuitenkin kaupunkien palveluja.
Toisin on käynyt esimerkiksi Teiskolle, joka liittyi Tampereeseen vuonna 1972. Väki ja palvelut ovat karanneet, vaikka etäisyys Tampereen keskustaan ei paljon suurempi ole kuin Lempäälästäkään.
Harva alle kolmekymppinen miettii muuttavansa Teiskoon.
