Eräässä 1980-luvun uskontokirjassa oli kuva valokuvan negatiivista, joka oli otettu muistaakseni Alppien yllä lentäneestä lentokoneesta. Siitä voi hahmottaa tutut Jeesuksen kasvon piirteet. Tänä päivänä ei kuva ei kaikille aukea samalla tavalla, vaikka tietäisi, mitä etsii. Alkaako tämä olla tyypillistä ajallemme? Elämme kristityssä maassa. Reilusti puolet kansastamme kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Vielä useammat käyvät rippikoulun. Silti ei nähdä eikä halutakaan nähdä Jumalan läsnäoloa. Harvinaista on ajassamme, kun eräs talouselämän vaikuttaja toivoi, että jokainen muistaisi iltarukouksessaan pyytää kansallemme varjelusta taloudellisista lisäpakotteista.
Nyt on etsikkoaika, aika, jolloin Jumala vielä voimakkaasti kutsuu puoleensa. Emme voi olla varmoja, kuinka kauan Hän kutsuu. Jos paadutamme nyt omantuntomme, voimmeko tarvittaessa löytää hänet. Hän voi kuvaannollisesti sanoen piiloutua Alppien kätköihin: maailman tai maamme kohtaloihin tai oman elämämme kriiseihin. Etsikon aika on mahdollisuuksien aika, jolloin ei pidä viivytellä. Kun Jumala kutsuu sinua sanassaan ja Jumalan seurakunnassa, kutsuu parannukseen ja uskoon, vastaa silloin Jumalan kutsuun.
Meillä on kiire vastata Vanhan Testamentin nuoren Samuelin tavoin: ” Sinä kutsuit minua. Katso tässä minä olen. Puhu Herra, palvelijasi kuulee.” Virsirunoilija kyselee:” Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet ja Herrasi kasvoja vain pakenet? Hän saapui myös sinua puhdistamaan ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan. Vk 311:5.
Helmi Laitila
