Kuvaukset ihmisten itsetuntemuksen puutteista ovat kaikille tuttuja. Uskon, että jokainen on ihmetellyt muiden ihmisten tekoja. Miksi ihmeessä tuo ihminen teki tuolla tavalla, vaikka on muuten fiksu? Siitä oli vahinkoa myös hänelle itselleen eikä vain muille. Uudesta asiasta ei ole kysymys. Jeesus kuvasi osuvasti, kuinka itsetietoinen fariseus korotti itsensä muiden yläpuolelle. Suomalainen sanoisi, että mies paukutti henskeleitään erinomaisuutensa tunnossa. Toisaalla Jeesus kuvasi, kuinka veljen silmässä nähdään roska, vaikka omassa silmässä on hirsi. Sanomme kerkeästi veljelle: ”Annapa kun otan roskan silmästäsi”. Jeesus piti tällaista suhtautumista hyvin vakavana asiana. ”Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljen silmästä”. Miksi hän piti tällaista tekoa niin pahana? Itsetuntemuksen puute johtaa helposti itsensä ylentämiseen ja toisen alentamiseen. Kun tuo toinen on minua alempi ja vähäisempi, se oikeuttaa sellaisia tekoja, joita ei itseensä kohdistuvina voisi hyväksyä. Ylemmyyden tunne antaa luvan jopa toisen hyväksikäyttöön.
Itsetuntemus on vaikea asia. Tunnemme kaikki henkilöitä, jotka saavat itse ongelmansa aikaan. He epäilevät, valittavat, arvostelevat, juoruavat, mainipuloivat ja oikuttelevat. Jos heitä arvostellaan, ne loukkaantuvat ja kokevat, että heitä vainotaan. Itsetuntemusta vaikeuttaa tarve puolustaa ja suojella itseään. Oman itsensä suhteen on vaikea olla puolueeton. Kunpa tämä puolustautuminen pysyisi kohtuudessa! Hyvin ikävällä tavalla itsetuntemuksen puute näkyy uskona omaan moraaliseen ylivoimaan muihin verrattuna. Muiden synnit ovat pahempia kuin omat, joihin aina liittyy lieventäviä asioita.
Todelliseen itsetuntemukseen liittyy aina nöyryyttä, josta viime aikoina ei ole paljon puhuttu. Pikemmin on osattava tuoda itseään riittävän vahvasti esiin. Kristinuskossa nöyryyttä on usein pidetty tärkeimpänä hyveenä. Nöyryys ei kuitenkaan ole itsensä vähättelyä. C.S. Lewisin mukaan nöyrä ihminen ”ei ole liehittelevä ja imarteleva henkilö, joka aina kertoo sinulle, että tietenkään hän ei ole yhtään mitään. Nöyrä ihminen on niin vapaa itseensä liittyvistä harhoista, että hän voi iloita yhtä avoimesti ja kiitollisena sekä omista että naapurinsa lahjoista tai vaikkapa auringonnoususta, norsusta tai vesiputouksesta”. Eniten oppii itsestään, kun asettuu toisen asemaan ja kuuntelee, mitä hänellä on sydämellään. Itsetuntemus kehittyy toisen ihmisen tuntemuksesta.
Teksti: Markku Ojanen
