Usko hyvän tekemiseen

Otetaanpa ensin esimerkki, kuinka asioita ei pidä missään tapauksessa hoitaa. Vuosikymmeniä sitten eräässä yhteisössä työskenteli kaksi henkilöä. He eivät pitäneet lainkaan toisistaan. Kerran toinen tarvitsi apuvälineitä, joita hänen työssään tarvittiin. Kiistakumppani hallitsi raha-asiat, eikä suostunut auttamaan. Apuvälineet saatiin vasta johdon puututtua asiaan. Molemminpuolinen vastenmielisyys jatkui.

Tuttu tarina jonka voisi kertoa mistä tahansa ja milloin tahansa. Riidoissa oleminen vie meiltä henkisiä voimavaroja. Kristillinen ratkaisu olisi, että riitelijät sopisivat asiansa ja kummallakin olisi helpompi olla. Riitelemisessä menetetty henkinen energia voitaisiin käyttää hyviin asioihin.On itsestään selvää, ettei meidän takiamme kenenkään elämä lähde kieroon kasvamaan.

Uskon, että periaatteessa me kaikki haluamme tehdä hyvää. Parhaiten hyvän tekeminen onnistuu, jos meidän sisäiset asiat ovat kunnossa. Lienemme itse kukin olleet joskus tilanteessa, jolloin olemme tarvinneet toisten apua joko henkistä tai aineellista. Ymmärrämme avun merkityksen, kun meitä itseämme on autettu.

Hyvän tekeminen alkaa arjessa kotoa ja työpaikalta. Vanhemmat luovat kotiin hyvän ilmapiirin, jossa kaikki viihtyvät. On vanha totuus, että juuri lähimmilleen ihminen on kaikkein rakastettavin, mutta myös kaikkein ilkein. Kodin hyvän ilmapiirin pystyvät vanhemmat luomaan, jos haluavat. Soraääniä työpaikkojen ilkeyksistä ja kiusaamisista on kyllin kuultu.Siinäkin pätee vanha sääntö: työpaikasta voidaan tehdä  viihtyisä paikka, jos halutaan.

Usein syntyy ikävyyksiä, jos emme tajua minkälaista ilmapiiriä itse levitämme, emmekä tajua lähimpiemme mielialoja. Siinä meillä on opettelemista koko elämämme ajan. Muuan mies kertoi pitäneensä luonnollisena, että hän kiroili ja käyttäytyi öykkärimäisesti.  Tultuaan uskoon hän tajusi, kuinka typerää se oli ollut.

On lukemattomia tapoja tehdä hyvää. Eri järjestöjen kautta voimme auttaa huonoissa olosuhteissa eläviä ihmisiä kaukaisissa maissa. Myös lähellämme asuu ihmisiä, jotka olisivat kiitollisia, jos heitä edes jollain tavoin muistetaan. Rakkaus on kekseliäs. Antakaamme sille sydämessämme tilaa. Siitä hyötyisimme itsekin monin tavoin. Toki ilahdutamme sukulaisia ja ystäviä muistamalla heitä.

Tämän piti olla kristillinen kirjoitus. Niin se onkin, kun ymmärrämme, että kaiken takana on lopulta Jumala. Kun Hän saa sulattaa mielemme ja pehmentää sydämemme silloin pystymme tekemään hyvää. Eikä meidän tarvitse pitää siitä melua.

 

Heikki Miettinen

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>