Nopeasti kehittynyt digitekniikka siirsi perinteiset elokuvaprojektorit historiaan muutaman viimeisen vuoden aikana. Lempäälässäkin uusi tekniikka on mahdollistanut ensi-iltaelokuvien esittämisen. Varsinaista elokuvatoimintaa nykyään pyörittää täällä, niinkuin monessa naapurikunnassakin Kiertue-elokuvateatteri Filmipyörä ry. Käytännön työstä vastaa yhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Hallamaa.
Kolmen viikon välein perjantaisin kurvaa Filmipyörän pakettiauto Lempäälän lukion pihaan. Välittömästi alkaa elokuvakaluston siirto autosta lukion auditorioon. Kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja vuosien kokemuksella.
– Tämähän on vähän niin kuin keikkamuusikon hommaa. Roudausta helpottaa se, että kaikki tavarat ovat hyvässä järjestyksessä ja pystytysvaiheet tehdään hyväksi havaitun kaavan mukaan, toteaa Jari Hallamaa.
Lempäälässä niin kaluston pystytyksessä kuin purkamisessakin avustaa kunnan puolelta Timo Ratamaa. Hänelläkin on jo sen verran kokemusta, että hommat sujuvat. Kaikki koneet ja laitteet on pakattu laadukkaisiin kuljetuslaatikoihin, jotka helpottavat tavaroiden siirtoa auditorioon.
Auditoriossa ensin pystytetään alumiiniputkista koostuva järeä teline elokuvaprojektoria varten. Koska digiprojektori painaa 60 kiloa, tarvitaan eräänlainen kävelysilta, jota pitkin kaksi miestä pystyy nostamaan projektorin telineelle.
Kun projektori on paikoillaan, siihen liitetään tietotekniikkayksikkö ja tehdään vielä äänikytkennät äänimikserille ja kaiuttimille. Kun kaikki kytkennät ja säädöt on tehty, päästään aloittamaan itse elokuvaesitys.
– Kaikki meillä esitettävät elokuvat on koodattu kovalevylle niin, että ne voidaan esittää vain tässä meidän projektorissa, kertoo Hallamaa.
Lastentarhanopettajasta elokuvamieheksi
Jari Hallamaan koulutus on nykyiseen toimenkuvaan nähden hieman erikoinen: hän on lastentarhanopettaja. Miten hän ajautui päiväkodista elokuvauralle?
– Olen aina ollut sitä mieltä, että niin lastentarhanopettajien kuin muidenkin opettajien tulisi tuoda paikkakunnalleen jotain kulttuuritoimintaa. Kun minä olin jo opiskeluaikana joutunut 16 mm:n elokuvaprojektorien maailmaan, niin päätin jatkaa samalla linjalla Pikkolan päiväkodissa Kangasalla esittämällä lapsille lyhytelokuvia silloin tällöin. Sieltä toiminta siirtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosaston alaisuuteen, ja pyöritin harrastuksena lastenelokuvia kymmenen vuoden ajan.
– Projektori oli lainattu kunnan raittiustoimesta ja minä parantelin sen äänitekniikkaa niin, että esitykset onnistuivat paremmin.
Vuonna 1995 perustettiin Filmipyörä ry, ja Jari Hallamaa alkoi miettiä Kangasalle varsinaista elokuvatoimintaa. Eteen tuli myös ohjelmiston laajentaminen, kun 16 mm:n elokuvien tarjonta väheni koko ajan.
– Tajusin heti, kun aloin suunnitella toimintaa, että pelkästään Kangasalla elokuvateatteri ei tule kannattamaan. Kiertäminen voisi tuoda riittävän yleisön. Haaveeksi sekin jäi, naurahtaa Hallamaa.
– Yhteistyö kuntien kanssa tuntui kuitenkin houkuttelevalta. Myös elokuvakeskukset voisivat lähteä mukaan, Hallamaa ajatteli.
Kaikesta tästä seurasi, että toiminnan piti olla rekisteröidyn yhdistyksen muodossa. Yrityksenä tukea ei olisi voinut saada mistään eikä yhteistyö kuntien kanssa olisi onnistunut niinkään hyvin kuin nyt.
– Jo silloin ajattelin hankkia huiman kalliin videoprojektorin, jolla olisin kiertänyt näyttämässä elokuvia, mutta onneksi Pirkanmaan Elokuvakeskuksesta sain kuulla Elokuvasäätiöstä, joka voisi tukea elokuvateatterin perusparannusta.
35 mm:n elokuvaprojektorin osto
Kun Hallamaa pääsi Helsinkiin Elokuvasäätiön asiantuntijoiden puheille, kävi heti selväksi, että jos hän aikoo esittää oikeita elokuvia, hänen on ostettava 35 mm:n elokuvaprojektori ja perustettava elokuvateatteri. Niinpä Hallamaa asteli elokuvateatterilaitteita maahantuovaan Kinofoto Oy:öön ja päätti ostaa projektorin. Elokuvateatterina toimi yhdistys, ja kalliin projektorin rahoittaminen pani liikettä niveliin.
35 mm:n elokuvakalusto oli raskasta siirreltävää. Koska kokoillan elokuva oli aina kahdella kelalla, piti projektori välillä ladata ja esityksessä seurasi tauko. Puffettitoiminta oli silloin tärkeää. Kiertuetoimintaa pyöritettiin Kangasalla, Ylöjärvellä, Vesilahdessa, Kalvolassa, Sahalahdella ja välillä muuallakin.
Alkuvaiheessa Lempäälässä ei käyty, koska täällä elokuvateatteritoimintaa oli vuosikymmenien ajan hoidettu Yhteiskoulun koulutustuki ry:n toimesta, kokeneen elokuvamiehen, Raimo Iluksen hoitaessa kaikki käytännön työt. Yhdessä vaiheessa Jari Hallamaa hoiti kiertuetoiminnan ohella myös elokuvateatteri Jumoa Viialassa, mutta se kuitenkin hajotti toimintaa liikaa.
Kun Lempäälän lukiossa vuosia jatkunut elokuvien esittäminen päättyi, Hallamaa tiedusteli kunnalta mahdollisuutta jatkaa elokuvien esittämistä Filmipyörän toimesta, ja syksyllä 2012 näin tapahtuikin. Alkuun päästiin niin, että Hallamaa toi elokuvat Lempäälään Filmipyörän esitysoikeuksilla ja Raimo Ilus hoiti pyörityksen.
Digitekniikan vallankumous
Lempäälässäkin Filmipyörä aloitti toimintansa näyttämällä perinteisiä 35 mm:n elokuvia. Kun varsinaiset elokuvateatterit olivat jo siirtymässä digiaikaan, tapahtui sellainenkin ihme, että Lempäälässä nähtiin kaksi 35 mm:n elokuvaa ensi-iltoina: Puhdistus ja Niko – lentäjän poika II. Digitekniikan vallankumous oli tapahtunut nopeammin kuin kukaan osasi odottaa.
– Kun kuulin ensimmäisen kerran, että elokuvateatterit todella voivat siirtyä digitekniikkaan, ajattelin että siihen menee vielä useita vuosia. Mutta syksyllä 2013 filmikopioiden saanti loppui kuin seinään, ja jouduin tuskallisen kauden olemaan ilman töitä ja toimintaa, koska odotin nykyistä laitteistoa, joka oli vasta tehtaalla kehitteillä, muistelee Hallamaa.
Digitekniikkaan siirtyminen oli Filmipyörälle huima investointi. Se oli kuitenkin välttämätöntä, jotta elokuvien esittämistä voitiin jatkaa. Suurimpana etuna digitekniikassa on se, että uusia elokuvia on mahdollista saada ensi-iltoihin ja jopa ennakkoesityksiin. Toisaalta elokuvat myös vanhenevat todella nopeasti. Tekniikka sinänsä on osoittautunut luotettavaksi ja toimivaksi, vaikka kevyttä se ei vieläkään ole.
– Digitekniikan myötä vanha kunnon elokuvateatterifiilis on kerralla poispyyhkäisty. Se ei tarkoita pelkkää projektorin raksutusta, vaan myös sitä, että filmillä elokuva oli jotenkin syvempää kuin äärimmäisen tarkassa digikuvassa. Myös kaupallisuus on tullut mukaan niin, että sydämellisyys on hävinnyt. Aki Kaurismäki osaisi sanoa tämän vielä hienommin, Hallamaa tuumailee.
Filmipyörän tulevaisuus
Jari Hallamaa on kasvanut kiertue-elokuvateatterin toimintaan vähitellen. Hän on kuin esiintyvä taiteilija, joka on töissä silloin, kun toiset ovat vapaalla. Perheen kannalta oli onni, että toiminta alkoi toden teolla vasta, kun lapset olivat jo aika isoja.
– Vaimoni on ollut suunnattoman mustasukkainen Filmipyörälle. Onneksi on kuitenkin vielä sormus sormessa. Jos perheessä sattuisi jotakin, joka vaatisi minulta täyden työpanoksen kotona, tämä työ tulisi mahdottomaksi, Jari Hallamaa toteaa.
Toistaiseksi Jari Hallamaa aikoo kuitenkin jatkaa elokuvateatteritoimintaa entiseen malliin ja toivoo, että Lempäälässä toiminta jatkuisi vielä uudessakin lukiossa. Hän pitää myös tärkeänä sitä, että kuntalaiset käyttäisivät niitä palveluita, mitä heille tarjotaan.
– Paras tapa osoittaa tukea erilaisille palveluille omassa kunnassa on se, että osallistuu. Vaikka ei aina olisikaan ihan juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa. Joskus voisi tulla myös hieman kannatuksen ja jatkuvuuden takia, Jari Hallamaa toivoo lopuksi.
Katso L-VS NETTI-TV:stä, miten digiprojektori pystytetään.
