Ensin bassoäänet pohjalle. Sekaan vähän akustista kitaraa, sormien napsutuksia ja tamburiinia. Koristeluksi vielä simppeli kitarariffi.
Sitten Aleksi Wiklund alkaa laulaa.
”Now and then I think of when we were together.”
Kappale on tuttu, Gotyen Somebody That I Used To Know, parin vuoden takainen radiohitti. Kuulostaa siltä kuin biisin esittäisi akustinen trio lontoolaisen pubin nurkassa.
Paitsi että todellisuudessa katson Youtube-videolta, kun nuori muusikko rakentaa kitaran, tamburiinin ja looper-pedaalin avulla tyylikkään version tutusta laulusta.
Huomio kiinnittyy heti Aleksi Wiklundin lauluääneen. Se on poikkeuksellisen epäsuomalainen ja samettisen pehmeä. Ensimmäisenä mieleen tulee John Mayer, yhdysvaltainen laulaja-lauluntekijä.
– Onhan Mayer ehkä eniten vaikuttanut tekemisiini, myöntää Wiklund.
Mistään kopiosta ei toki ole kyse. Musiikillisesti Wiklundilla on selvä oma suunta: radiosoittoon sopiva, mutta etenkin suomalaisessa musiikkikentässä edukseen erottuva.
Olemme Tampereen yhteiskoulun lukion musiikkitiloissa. Täällä Wiklund bändeineen treenaa, tai oikeastaan vasta aloittelee treenaamistaan. Haastatteluhetkeä ennen takana on yhdet harjoitukset.
Treeneillä on tietysti kirkas tavoite – päästä keikalle. Kunhan kappaleet saadaan haltuun ja porukka hitsautuu yhteen, alkaa armoton keikkojen metsästys. Ja on vaikea olla uskomatta, miksei se tuottaisi tulosta. Sen verran mainioita biisejä Wiklund on mennyt tekemään.
Ensimmäisen kitaransa Aleksi Wiklund sai kuusivuotiaana. Innostus taisi tulla isältä, joka musisoi lukuisissa bändeissä nuorena miehenä.
Lempäälässä asuva Wiklund soitteli vuosia itsekseen. Hän ei ottanut kitaratunteja, vaan perehtyi soittimeensa omin päin.
Kymmenvuotiaana mukaan tulivat rummut. Muutama vuosi eteenpäin, ja hän oli ottanut haltuunsa koskettimet ja basson. Viimeisenä, noin pari vuotta sitten, Wiklund alkoi treenata laulua.
– Kokeilin laulua aluksi omaksi huvikseni. Joku vähän kehui, että kuulostaa hyvältä, ja päätin sitten jatkaa laulamista. Oma soundi löytyi heti.
Tässä vaiheessa Wiklundilla oli jo muutama oma biisi valmiina. Ensimmäiset sävellykset syntyivät noin 15-vuotiaana, mutta meininki oli silloin huomattavasti rockimpaa kuin nykyisin. Tuolloin Wiklundilla oli päällä hevivaihde, niin kuin niin monella muullakin saman ikäisellä.
Soittokavereita ei kuitenkaan ollut. Niinpä hän alkoi nauhoitella biisejään.
Kesällä 2013 Wiklund latasi Youtubeen ensimmäisen videonsa. Biisin nimi oli Missing Her ja visuaalisesta puolesta vastasi kaveri Lassi Kärkkäinen. Tähän mennessä videota on katsottu jo miltei 3 000 kertaa.
Keväällä 2015 Aleksi Wiklundilla on vihdoin oma bändi kasassa. Ensimmäinen julkaisukin on nyt ilmestynyt ja löytyy Spotifysta.
Neljä kappaletta sisältävä EP tarjoilee melodista, kansainvälistä ja tarttuvaa poppia.
Wiklundin mielestä musiikissa tärkeintä on hyvä fiilis ja mieleenpainuva melodia. Nämä molemmat elementit EP:ltä löytyvät. Heti avauskappale Do I:n kuultua tekee mieli sanoa Kummelia mukaillen, että ”tää biisi jää soimaan sun päähän”.
Varsinaista ep-levyä Wiklund ei aio painattaa, ainakaan vielä. Nettijulkaisu riittää.
– Levyn painamisen kulut ovat sen verran suuret, ettei se tunnu nyt järkevältä.
Ja sitä paitsi, musiikkia kulutetaan koko ajan enemään verkossa. Wiklundin sukupolvi ei juuri levyjä enää osta. Lisäksi nykyään omakustannebändinkin on helppo saada musiikkinsa Spotify-palveluun.
Netti on myös tehokas markkinointikanava. Uudet bändit leviävät sosiaalisen median kanavilta kuulijoiden tietoisuuteen, jos ovat levitäkseen.
Siksi Wiklundkin jatkaa Youtube-videoiden tekemistä. Ja hyvä niin.
Aleksi Wiklund – Walking in Circles. Video: Lassi Kärkkäinen.
Tää biisi jää soimaan sun päähän:
