Frisbeegolfia, mopojen pörinää ja ripsitimantteja

Perjantai-illan huumaa Vesilahdessa

Kahdeksasluokkalainen Tomi Elliott, 14, ja yhdeksäsluokkalainen Tiitus Valtamo, 15, käyvät silloin tällöin frisbeegolf-radalla Vesilahden Koskenkylässä. Riehussa asuva Valtamo meni Koskenkylään koulun jälkeen bussilla. Kuva: Sanna Suonpää

Kahdeksasluokkalainen Tomi Elliott, 14, ja yhdeksäsluokkalainen Tiitus Valtamo, 15, käyvät silloin tällöin frisbeegolf-radalla Vesilahden Koskenkylässä. Riehussa asuva Valtamo meni Koskenkylään koulun jälkeen bussilla. Kuva: Sanna Suonpää

− Valkoinen frisbee. Missä ihmeessä se voi olla, hämmästelee Tiitus Valtamo, 15, ja rämpii pusikossa.

Aika nopeasti kadonnut liitokiekko onneksi löytyy, ja Tiitus pääsee jatkamaan pelaamista kaverinsa Tomi Elliottin, 14, kanssa. Pojat viettävät perjantai-iltaa frisbeegolf-radalla Vesilahden Koskenkylässä.

− Se vähän riippuu ikäluokasta ja henkilöstä, mitä nuoret tekevät iltaisin Vesilahdessa. Ne joilla on mopo, menevät kirkolle pörisemään, he valaisevat.

Kummallakaan ei ole mopoa, mutta Valtamolla on kevari, Kawasaki-merkkinen. Kevytmoottoripyörällä saa ajaa yleisillä teillä vasta 16-vuotiaana, joten sen kanssa ei voi vielä lähteä kylille. Niinpä kaverusten on keksittävä muuta ajankulua kuin se mopoilla pöristeleminen.

Poikien mielestä nuorille suunnattuja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on Vesilahdessa ihan mukavasti, varsinkin jos sattuu asumaan kunnan keskustassa.

− Aika pitkän matkan päässä on kaikki nuorten jutut. Tuntuu, että kaikki on keskitetty Kirkonkylälle, toteaa Koskenkylässä asuva Elliott.

− Esimerkiksi Riehussa, Krääkkiössä ja Rämsöössä ei ole nuorille oikein mitään. Narvassa on sentään monitoimitalo ja urheilupaikkoja, luettelee riehulainen Valtamo.

Koskenkylässä nuoria näkee frisbeegolf-radalla ja Grilli-Kahvila Koskenvoiman tienoilla. Sen sijaan Kirkonkylässä teinimagneetteja on paljon enemmän: muun muassa Koivurannan uimaranta, Kirkonkylän koulukeskus, skeittiparkki, S-marketin edusta ja Kesonkulma.

Jutta Palonen, Julia Gustafsson, Ronja Leino ja Veera Paloniemi ikuistivat yhteisen perjantai-illan. He viihtyvät hyvin kotikunnassaan Vesilahdessa. Kuva: Sanna Suonpää

Jutta Palonen, Julia Gustafsson, Ronja Leino ja Veera Paloniemi ikuistivat yhteisen perjantai-illan. He viihtyvät hyvin kotikunnassaan Vesilahdessa. Kuva: Sanna Suonpää

”Täällä ei tarvi pelätä”

Ainakin alkuilta oli Koskenkylässä hiljainen, mutta Kirkonkylässä pärisee lupaavasti. Kebab-herkkuja tarjoavan grillivaunun terassilla istuu porukkaa, skeittiparkissa temppuilee muutama Kangasalta saapunut skeittaaja ja vähän väliä ohitse pörähtää mopoja, joista osa kulkee epäilyttävän lujaa.

Kirkonkylän koulun pihalla seisoskelevat vesilahtelaiset Ronja Leino, 16, Julia Gustafsson, 15, Jutta Palonen, 15, ja Veera Paloniemi, 15. He eivät pelkää kameraa ja vastailevat kohteliaasti kysymyksiin.

− Pyöritään vaan jossain porukassa ja jutellaan kaikkea. Välillä käydään Koivurannassa ja sitten saatetaan yht´äkkiä lähteä Apsille, siis Toijalan ABC:lle, syömään Hese-ruokaa, kaverukset kertovat iltamenoistaan.

Kovin paljon tytöt eivät kuitenkaan ehdi kylällä pyöriä. Veeralla ja Jutalla on paljon urheilutreenejä, ja kaikilla tytöillä koulu vie veronsa. Erityisesti Ronjalla ja Jutalla koulupäivät venyvät pitkiksi, sillä he käyvät ammattikoulua Tampereella asti.

Ronja ajelee mopoautolla ja Jutta skootterilla, kun taas yläkouluikäiset Julia ja Veera liikkuvat polkupyörällä tai kavereiden kyydillä.

− Pojat vir… ei kun kunnostavat mopojaan, mutta tytöt vaan ajavat niillä. Jos mopoauto tai skootteri menee rikki, niin ei me osata korjata. Sitten täytyy vaan soittaa isälle tai taluttaa skootteri kotiin, tytöt kertovat.

− Joitakin ärsyttää mopot, ja niistä on tullut valituksia. Toisaalta sen kyllä ymmärrän, lähteehän niistä tosi paljon ääntä, tuumii Veera Paloniemi.

Vesilahti on pieni paikkakunta, ja kaikki kylällä liikkuvat nuoret tuntevat toisensa, ainakin nimeltä. Juorutkin liikkuvat salamannopeasti. Vain skeittiparkissa näkee outoja naamoja – siellä ilmeisesti vierailee paljon ulkopaikkakuntalaisia. Tytöt eivät parkissa juuri käy.

− Se on vaan kiva, että tuntee kaikki. En tykkäisi, että täällä pyörisi jengiä, josta ei tunne ketään. Täällä ei tarvi pelätä, kuvailee Jutta Palonen, jonka mielestä jo Lempäälässä on turvattomampaa.

Kauneudenhoitoalaa opiskelevalla Jutalla on taidokkaat ranskalaiset letit ja tuuheissa ripsissä koristetimantteja. Kaikki neljä ovat laittautuneet nätisti, jopa Veera, joka tuli haastatteluun suoraan lentopallotreeneistä.

Tytöt ottavat ryhmä-selfien alakoulun liukumäen vieressä ja istuutuvat sitten vakiopaikalleen koripallokentän laidalle. Taustalla näkyy kunnan nuorisotila Nurkka.

Loppukesän aurinko laskee kohta.

 

”Oli kesä oli mopo.” Vaikka vuodet vierivät, jotkut asiat eivät muutu. Kuva: Sanna Suonpää

”Oli kesä oli mopo.” Vaikka vuodet vierivät, jotkut asiat eivät muutu. Kuva: Sanna Suonpää

Teksti: Sanna Suonpää

 

 

KOMMENTTI:

Täti tuppautui teinien toveriksi

 

Kun omasta rippikouluiästä on kulunut aikaa yli neljännesvuosisata, niin alkaa uteliaana pohtia, millaisia mahtavat olla nämä mystiset nykynuoret. Tuijottelevatko he vain älypuhelimiaan ja puhuvat asioista, joita ei Urho Kekkosen kaudella syntynyt voi ymmärtää?

Eräänä elokuisena perjantai-iltana hylkäsin mieheni ja lapseni Pikku Kakkosen äärelle ja karkasin Vesilahden kylille. Lyöttäydyin teinien seuraan – eikä se ollut edes vaikeaa.

Melkein kaikki tapaamani nuoret olivat ystävällisiä ja avoimia, ja vain muutama arempi yksilö luikki karkuun kameran nähdessään. Jotkut halusivat jutella kanssani nimettöminä.

Tulin samaan tulokseen kuin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen: ”Kaikki palaa ennalleen eikä mitään uutta ole auringon alla eikä ihminen muutu, vaikka hänen vaatteensa muuttuvat ja myös hänen kielensä sanat muuttuvat.”

Edelleenkin pojat puhuvat mopoista ja kevareista, ja tytöt meikkaavat ja pukeutuvat yhtä tiukkoihin housuihin kuin kasarivuosina. Edelleenkin jotkut tupakoivat ja kuiskuttelevat juomisesta, enkä tarkoita nyt limsan juomista. Yhtään humalaista nuorta en silti onneksi kohdannut.

Vesilahtelaisten nuorten mukaan meno kylällä on pääosin rauhallista ja turvallista, sillä paikkakunta on pieni ja kaikki tuntevat toisensa. Vain skeittiparkissa käy ulkopaikkakuntalaisia, mutta he tulevat nimenomaan skeittaamaan eikä heistä kuulemma ole häiriötä.

Jos jokin on muuttunut, niin ehkä nuoret ovat puheliaampia ja avoimempia kuin ennen. Ehkä tupakoiminen on harvinaisempaa, ehkä tytöt ovat taitavampia meikkaajia kuin takavuosien kajal-kynillä suttaajat. Eikä tietenkään mopoautoja 1980-luvulla ollut, puhumattakaan kännyköistä.

Jäi minulta yksi sanakin kokonaan ymmärtämättä. Mihin ihmeeseen te tytöt sen ryhmä-selfienne aioitte laittaa? Oliko se Instagramiin tai WhatsAppiin?

 

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>