Ei tietokaan lumesta, mutta Hakkarissa on hiihdetty jo viime lauantaista lähtien. Sitä on kummasteltu ja kiitelty kauempanakin kuin Lempäälässä.
Lempäälän Kisan hiihdon leveä latubaana tehtiin viime viikon lopulla tammikuussa tykitetystä lumesta. 4 000–4 500 kuution lumikasa kuorrutettiin paksusti purulla. Kasa kutistui kesän mittaan ehkä jopa kolmanneksen, mutta lunta riitti 900 metrin pituisen kiertävän hiihtoradan rakentamiseen. 40–50 sentin lumipatja kestää hyvin lämpöasteita ja sadettakin.
Loppuviikolla latua todennäköisesti pidennetään, koska lunta jäi tähteeksi, jäähallin hilettäkin on hieman kertynyt ja sään kylmeneminen varmistaa arvokkaan ladun säilymisen.
Hiihtäjiä on paikkakuntalaisten lisäksi käynyt kaikista naapuripitäjistä ja muutamia kauempaakin. Ei kuitenkaan Nokialta, jossa myös jo toimii seuravetoisesti viime talven lumista tehty maksullinen hiihtorata. Valkeakoskelle kaupunki tekee tällä viikolla säilölumesta hiihtoradan. Niissä hiihdetään edestakaisin vastakkain. Hakkarin ”valttina” on silmukkaa ja kohta kaksi eli kahdeksikon muotoinen hiihtosillan yli ja ali.
Päivittäin Hakkarin ladulla on pyörinyt reilut sata hiihtäjää päivittäin. Syksyn matkaennätys lienee valkeakoskelaisella, entisellä Lempäälän tytöllä – 30 kilometriä. Eskarilainen on tyytyväinen kolmeen kierrokseen.
Näiden kolmen paikkakunnan lisäksi maan eteläosassa hiihdetään säilölumella tiettävästi vain Imatralla, Valkealassa, Anjalassa ja Imatralla. Pohjoiseen päin mentäessä lähimmät ovat Jyväskylässä ja Lehtimäellä. Kaikki Kainuun ja Pohjois-Suomen hiihtokeskukset tekevät nykyisin ensilumen latunsa säilölumesta.
Ladun säästämiseksi päivittäishuoltoa ei tehty tiistaisessa vesisateessa ja hiihto oli ilmaista.
Teksti: Antero Korhonen
