Istun kirkonpenkissä ja katselen alttarin yläpuolella olevaa suurta ristiä. Jeesus roikkuu siinä käsistään ja jaloistaan naulittuna. Hänen orjantappuralla kruunattu päänsä on painunut alas. Luen Vanhasta testamentista kohdan, joka ei vastaa tyypillisintä kuvausta sankarista. Jeesus oli ”hyljeksitty, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.” (Jes.53:3). Häntä pilkattiin ja kidutettiin. Jesajan kirjassa kerrotaan myös syy: ”Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (53:5). Jumala laittoi meidän ja koko maailman synnit Jeesuksen kannettavaksi ja kuolemallaan sovitettavaksi. Näin piti tapahtua, koska meistä kukaan ei ole täydellinen emmekä omilla teoillamme voi pelastua.
Jeesus ei näyttänyt voittajalta roikkuessaan ristillä. Hänen tehtävänsä ei kuitenkaan päättynyt kuolemaan. Tänäkin pääsiäisenä saamme olla kiitollisia, että Vapahtajamme nousi kuolleista kolmantena päivänä ja elää meidän keskuudessamme. Hän tietää, mitä on olla hyljeksitty ja pilkattu. Tuska, ahdistus, sairaus tai kärsimys ei ole hänelle vierasta. Jeesus odottaa, että avaisimme sydämemme ja antaisimme koko elämämme hänelle. Hän on tehnyt puolestamme jotain niin suurta, ettei kukaan koskaan pysty vastaavaan. Hän tarjoaa meille armoa ja rakkautta, jota emme itse ole ansainneet. Siksi Jeesus ei ole vain pääsiäisen vaan koko elämäni sankari. Tätä kaikkea hyvää toivon myös sinulle. Siunattua pääsiäisen aikaa!
Johanna Kylmälahti, diakoni
