Vanhempien jalanjäljissä Suomi-paitaan

Carina Lehto kertoo ihailevansa brasilialaista passari Brunoa. Suomen väreille pelaaminen oli hieno kokemus ja muidenkin tytttöjen laulaessa myös Carina lauloi Maamme-laulun.
Carina Lehto kertoo ihailevansa brasilialaista passari Brunoa. Suomen väreille pelaaminen oli hieno kokemus ja muidenkin tytttöjen laulaessa myös Carina lauloi Maamme-laulun. Kuva: Antti Raunio

Carina Lehto hieman hämmentyi, kun keväällä pelattujen lentopallon A-tyttöjen SM-finaalien jälkeen tuntematon mies tuli hänen jutulleen. Se mies oli alle 19-vuotiaiden naisten maajoukkuevalmentaja Tapio Kangasniemi. Keskustelutuokion pohjalta Lehto pääsi kokeilemaan nuorten maajoukkueeseen, ja lopulta hän löysi itsensä heinäkuun alussa EM-karsintaturnauksesta Serbiasta aloittavana passarina.

Kesäisenä heinäkuun päivänä aikaa keskustelusta on vierähtänyt muutama kuukausi, mutta Lehto huokaa jopa hieman helpottuneena. Lentopallouran rankimmat kuukaudet ovat ohi.

– Oli todella huikea kokemus päästä pelaamaan maajoukkuepaidassa. Etenkin kun en ole ollut ennen maajoukkueen mukana. Viime aikoina en juuri ole kotona ehtinyt olemaan leiritysten ja Serbian turnauksen vuoksi, Lehto kertaa yllään todistuskappale, maajoukkueen verkkatakki.

Nuori lempääläinen Suomen nuorisomaajoukkueessa yhdessä maailman suosituimmassa pallopelissä ei ole aivan jokapäiväistä. Paikalliset lentopalloperinteet ovat toki maajoukkuepelaajia tuottaneet aiemminkin, mutta 18-vuotias Lehto on tuorein lahjakkuus.

Suomi hävisi Serbiassa kaksi kolmesta pelistään eikä selvinnyt mukaan tyttöjen EM-turnaukseen. Lehto oli kuitenkin tyytyväinen omiin otteisiinsa. Peliaikaa tuli joka ottelussa, kruununa avauskokoonpanon paikka turnauksen viimeisessä pelissä, voitto-ottelussa Tsekkiä vastaan.

– Koko maajoukkuepaikka tuli puskista enkä odottanut, että ensikertalainen saisi niin paljon vastuuta. Jännitti tulla ensimmäistä kertaa vaihdosta kentälle, mutta avauspallon jälkeen huomasin, ettei se olekaan niin kamalaa ja jännittävää, Lehto hymähtää debyyttijännitykselle.

Peliäly verenperintönä

Lähtökohdat Lehdolla ovat kohdallaan. Äiti Virpi pelasi lentopalloa naisten maajoukkueessa ja isä Joni jääkiekkoa Leijonissa ja NHL:ssä. Sisko Camilla pelaa Carinan kanssa samassa joukkueessa Rantaperkiön Iskussa lentopallon 1-sarjaa.

– Aikoinaan äiti vei minut kuuden vanhana lentopalloharjoituksiin, kun siskokin pelasi. Peliälyäni on kehuttu, sen olen tainnut saada perintönä. Äidin vaikutus on ollut todella iso: hän on ollut valmentajanani kymmenen vuotta ja sieltä on tullut opittua lähes kaikki taidot.

Lempäälän Kisassa B-tyttöihin asti pelannut Lehto ei voinut jättää lentopalloa aina hallille, sillä samassa joukkueessa pelasi sisko ja valmensi äiti. Joka hetki ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta vastapainoksi neuvoja sai usein. Kehitysharppaus oli kohdalla jättiläismäinen, kun hän siirtyi muutama vuosi sitten pelaamaan Iskuun 1-sarjaa.

– LeKissä en ollut aloittava passari, sillä edessä oli nykyään liigassa Kuusamossa pelaava Huurneen Venla. Iskussa olen saanut paljon peliaikaa, siitä kehityskaari alkoi jyrkkenemään. Olin nuorena niin lyhyt, etten osannut edes haaveilla maajoukkuepaidasta, nykyään 174-senttinen Lehto muistelee.

Lehto aloittaa syksyllä abivuoden lukiossa. Pelipaikka tosin on vielä auki. Kuortaneen urheiluopistolla pelaa ikäluokan lähtökohtainen maajoukkue, joten siinäkin mielessä nousu maajoukkueeseen alkuperäisen ringin ulkopuolelta oli upea suoritus. Mahdollisuus olisi lähteä Kuortaneelle liigaan tai jatkaa Tampereella.

– Jatko on tällä hetkellä mietinnässä ja ensi kauden pelipaikka auki. Tulevaisuuteen vaikuttaa opiskelupaikka, yksi mahdollisuus olisi lähteä Yhdysvaltoihin yliopistoon pelaamaan lentopalloa. Olisihan se upeaa joskus pukea päälle myös naisten maajoukkuepaita, Lehto tuumii.