Näin uuden vuoden alussa on hyvä muistaa, että tarpeellinen ja tärkeä ei aina odotakaan uudessa ja tulevassa. Ehkäpä se tärkein ja arvokkain onkin jo olemassa siinä, mitä olen jo kokenut ja elänyt. Ehkä se arvokkain onkin jotakin sellaista, jonka kanssa ja jossa olen tottunut jo elämään ja olemaan vuosikymmenten ajan, ehkä läpi elämäni. Meillä on nykyään kummallinen tarve aina kehittää jotakin uutta ja ihmeellistä sekä ennen kokematonta. Miksi se vanha ja tuttu ei voisi toimia tulevaisuudessakin. Muutos ei voi eikä sen saa olla itseisarvo. Toki on hyvä asia, että yhteiskunnassa ja ylipäätänsä elämässä tapahtuu kehitystä ja sen myötä toivottavasti muutosta parempaan. Tokihan tekniikka on tuonut mukanaan paljon helpotusta ihmisen arkeen. Nyt alkaa kohta meillä olla ongelmana se, mitä teemme tuolla alati lisääntyvällä vapaa-ajallamme. Entisaikoina ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Arjen rutiineihin ja ihan ruumiilliseen työhönkin meni iso osa päivästä ja ajasta. Päivän touhut tehtiin päivänvalolla ja iltaa kohden alettiin rauhoittumaan, jotta päästäisiin ajoissa nukkumaan. Aamulla kun piti nousta varhain ”kukonlaulun aikaan”. Nykyään tuntuu olevan sama vauhti päällä: oli aamu, päivä, ilta tai yö. Turhaan ei sanota, että elämme 24/7-elämää. Nyt on sitten saatu jopa kauppoja, jotka ovat auki läpi vuorokauden.
Toivoisin, että tänä vuonna voisit useammin antaa itsellesi ja läheisillesi mahdollisuuden rauhallisiin yhteisiin aamuhetkiin ja päiviin, joilla ei olisi jo valmiiksi etukäteen suunniteltua aikataulutusta. Voisit tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä, oikealta tai sitten olla tekemättä yhtään mitään. Laiskottelu ja olemassa olemisen harjoittelu (ns. hidas aika) ilman velvollisuuksia ja pakkoja tekemiseen tai suorittamiseen tulisi olla meidän kaikkien perusoikeus myös joulun jälkeen arjen alettua.
Nykyään me kuvittelemme, että onni ja hyvinvointi on jotakin kallista, monimutkaista ja kovalla työllä ja tekemisellä saavutettavaa. Todellinen onni ja ihmisen sisältä lähtevä hyvinvointi eivät ole jotakin uutta ja nykyajan mukanaan tuomaa. Se on vanhaa, tuttua ja jo kauan ennen meitä hyväksi ja toimivaksi koettua. Me nykyajan digi-ihmiset vain kuvittelemme, että yksinkertainen ja ihmisestä riippumaton ei voi toimia eikä olla riittävä. Alkuperäiseen ja jopa ikiaikaiseen onneen ja hyvinvointiin ei tarvita tietokonetta eikä älykännykkää. Sen ymmärtämiseen ja oppimiseen ei tarvita maisterin eikä tohtorin tutkintoja. Todellinen onni on aina sisältä lähtevää. Ensimmäisenä sinun tulee solmia ”välirauha” ja toivottavasti pysyvä rauha sen ihmisen kanssa, jonka kasvot näet kun katsot peiliin: siis oman itsesi kanssa! Näin voisit lopultakin katsoa itseäsi arvostavasti ja rakastavasti huolimatta monista puutteistasi ja virheistäsi. Kun ei tästä elämästä kuitenkaan täydellistä tule – kunhan tulisi ihmisen elämä! Toiseksi sinun tulee antaa tämän sisältäsi kumpuavan itsesi hyväksymisen ”säteillä” lähellä oleviin ja ylipäätänsä kohtaamiisi ihmisiin. Inhimillisyys, myötätunto ja armollisuus – näitä yksinkertaisia asioita maailma ja ihmiskunta nykyään eniten kaipaavat.
Vaikka vuosituhannet ovat kuluneet ja aikakaudet muuttuneet edelleen Raamatusta löydämme uskon selkeät kulmakivet: pienoisevankeliumin (ks. Joh. 3:16) ja kultaisen säännön (Matt. 7:12). Näitä yksinkertaisia asioita ei saisi tehdä liian monimutkaisiksi. Jumalan ihmeitä tapahtuu useimmiten arkisen kiireen ja touhun keskellä – ihan huomaamattakin! Jumala avaa ovia sielläkin, missä ihmiset eivät näe edes ovia olevankaan. Meidän suuri taivaallinen työnantajamme toimii usein eri aikatauluilla ja arvomaailmalla kuin ympäröivä yhteiskuntamme, jonka periaatteina tuntuvat olevan ”aika on rahaa” ja ”suuri on kaunista”. Jumalan aikaa ei voi mitata kellolla. Jumalan aika löytää toteutuakseen oikean paikan ja oikean ihmisen huolimatta kaikista ihmisten tekemistä strategioista, suunnitelmista, laskelmista ja aikatauluista. Silloin pienin paljastuukin kaikkein suurimmaksi ja jonon hännillä oleva pääseekin ensimmäiseksi. Toivon, että meistä jokainen voisi elämässään löytää juuri näitä oikeita paikkoja ja oikeita ihmisiä. Ollaan rohkeasti Jumalan valoina siellä missä elämme ja olemme – itsellemme ja toinen toisillemme!
Hyvää ja siunattua alkanutta vuotta Sinulle toivoen.
Harri Henttinen Vesilahdesta
