Lauantaina Hakkarin jäähallilla on hieno tapahtuma, kun 29-vuotiaan Lassi Mattilan pelipaita hilataan hallin kattoon ja hänen käyttämänsä numero 33 jäädytetään käytöstä pois.
– Hieno juttu, jota suuresti arvostan, kommentoi tuntemuksiaan Mattila, jonka aktiiviura loppui kevääseen 2014, kun opiskelut veivät hänet perheineen pääkaupunkiseudulle.
Mattilan ura Kisassa on kypärännoston arvoinen. Hän pelasi 283 runkosarjan peliä, joissa syntyi 76 maalia ja 122 syöttöä. Usealla kaudella Mattila oli joukkueensa ykköspelaaja ja paras pistemies.
– Kyllä Lempäälän ajat peliuralta hienoimpina helminä mielessä välkkyvät. Olin aina isossa roolissa ja sain kantaa paljon vastuuta.
Junioriura alkoi Kisassa, mistä se urkeni Ilveksen junnujoukkueisiin. Ilveksessä hän esiintyi myös Liigassa 55 ottelun verran. Niissä syntyi yksi maali ja neljä syöttöä.
– Liigaurani jäi sikäli hiukan torsoksi, etten päässyt missään vaihesssa elämään ammattipelaajan arkea ja panostamaan kaikkeani jääkiekkoon. Kaukana ei liigataso itseltäni ollut, sen olen näin jälkikäteen tiedostanut.
Pikkupoikana unelmia ja haaveita toki jokaisella juniorilla on, kuten Mattilallakin.
– Unelmia päässä pyörittää kaikki, mutta NHL:t ynnä muut olivat aina vaon haaveita, kaukana todellisuudesta. Jälkeenpäin olen miettinyt, että kiekkourastani tuli hyvä, mitään isompaa siitä ei hampaankoloon jäänyt.
Moni pelaaja miettii paluuta lajiin joko valmentajana, tuomarina tai Mattilan tapauksessa ikä antaisi saumat hypätä vielä kaukalonkin puolelle.
– Kaukaloon on vetoa ilman muuta, mutta ihan harrastesarjoihin vain. En ole kevään 2014 jälkeen pukenut varusteita, eikä kuntokaan mahdollistaisi paluuta kilpasarjoihin. Valmennus ei itseäni innosta, katsotaan mitä tulevaisuus tuo lätkän suhteen tullessaan, sanoo Meilahden sairaalassa leikkaussalissa hoitajana työtään tekevä Lassi Mattila.
