Kuka oikein voitti Vesilahdessa seitsemän miljoonaa lotossa, ovat keskustelut sivunneet muutaman viikon ajan netissä, kaupassa, raamattupiirissä ja kahvihetkissä. Voinko mennä ostamaan uusia kenkiä vai luullaanko heti, että se olin minä? Mitä minä tekisin, jos minä olisin voittanut sen?
Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Sama pätee rahaan. Olen jo yhdessä työpaikassa nähnyt, mitä lottovoitto tekee seurakunnan työntekijälle. Se ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Kaikista ei ole paimentamaan rahaa. Raha puolestaan on huono paimen.
Raamatun rakkaimpia kohtiani on psalmi 23, jossa Daavid kirjoittaa paimennettavana olemisesta. Hyvä paimen vie lepäämään. Hyvän paimenen seurassa sielu virvoittuu. Hyvän paimenen kanssa uskaltaa mennä pimeän laakson läpi. Hyvä paimen on kanssani. Hyvä paimen johdattaa eteenpäin. Hyvä paimen kattaa pöydän vihollisteni silmien eteen. Hyvä paimen saa rakkaudellaan minun maljani vuotamaan yli. Hyvän paimenen hyvyys ja rakkaus ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.
Tänään pohdin: kuka on minun paimeneni? Ketä, mitä minä paimennan? Millainen paimen minä olen?
Mihin minä tarvitsen paimentamista? Tunnenko minä Hyvän Paimenen?
Anna-Mari Kaskinen kirjoittaa laulussaan Jeesuksesta:
Sinun varaasi kaiken laitan,
täällä kestä ei mikään muu.
Sinun kanssasi matkaa taitan,
kunnes hämärä laskeutuu.
Siihen minäkin haluan uskoa.
Merja Viljanen, nuorisotyönohjaaja, Vesilahden seurakunta
