Miesmuistiin sitä ja miesmuistin tätä. Ennen vanhaan ”miesmuistiin” mahtuvalla tai mahtumattomalla seikalla tahdottiin ilmaista, että niin kauan kuin asioita ja ilmiöitä on ylipäätään seurattu ovat ne myös piirtyneet yhteiseen muistiin.
Eivät ole. ”Miesmuisti” ei havaintojen mukaan kata kuin noin kolme vuotta, ei kolmea sukupolvea tai vaikkapa kolmeasataa vuotta. Tämä, nyt elokuulle keikahtanut kesä on näillä leveysasteilla jo kolmas kesälomailmojen puolesta kokolailla huono kesä putkeen, siis miesmuistin mukaan. Vuonna 2014 saattoi olla hienompaa, mutta kuka sitä muistaa.
Ei anneta sateisten ja viileiden ilmojen haitata; loma on lomaa, vaikka sataisi kissoja ja koiria. Sarjassamme aivan turhia kysymyksiähän on, kun lomalta töihinsä palaavalta tiedustellaan, miten tämän kesäloma meni. Jos lomaa on ollut ja lomalla saanut olla, aikahan on aina sujunut hienosti, vapauden illuusiossa. Säistä viis.
Jos lataa edessä odottavaan lomaansa liian kovia odotuksia, esimerkiksi että pitäisi viikkokaupalla hellettä ja olisi kaikin puolin vain ja ainoastaan kesäidylliä, todennäköisesti saa pettyä vuosilomallaan. Miksi sortua siis moiseen. Otetaan nämä neljä – eivät enää niin selvästi toisistaan erottuvaa – vuodenaikaa vastaan sellaisina kuin ne ovat, ja kaikilla on mukavampaa. Elokuussa voi vielä paistaa tai olla sateista. Sen näkee sitten. Kuurot ovat paikallisia eivätkä siis osu välttämättä ihan joka pihaan.
Vitsin mukaan Suomea kohtasi tänä vuonna harvinaisen lyhyt kesä: se osui torstaille. Kuka muistaa?
