Tiina Hildén ajaa Harrikkaa, kuuntelee heviä ja nauttii Lempäälän luonnosta. Tämä on Tiinan tarina:
Olin yhdeksänvuotias kun muutimme Espoosta isän uuden avioliiton myötä Savoon, Juankoskelle pieneen Säyneisen kylään. Lapsuus ja nuoruus oli aika vaikeaa aikaa, sillä menetin molemmat vanhempani hyvin nuorena. Äitini, kun olin seitsemänvuotias ja isäni, kun olin viisitoista, joten jäin omilleni kaksoisveljeni kanssa. Vaikka olimme alaikäisiä tuolloin, saimme jäädä kahdestaan asumaan, koska en halunnut mihinkään sijaiskotiin enkä nuortenkotiin. Pärjäsimme hyvin kahdestaan, sillä olinhan joutunut ottamaan vastuuta kodinhoidosta jo hyvin pienestä lähtien.
Kävin lukion ja kirjoitusten jälkeen olin puoli vuotta lastenhoitajana eräässä perheessä, ennen kuin lähdin opiskelemaan Kuopioon. Siellä opiskelin ensimmäisen ammatin ja valmistuin kosmetologiksi. Tapasin opintojen alussa myös tulevan aviomieheni ja lasteni isän, miehen pohjoisesta. Valmistuttuani ammattiin muutimme Kuusamoon. Luonto oli siellä mahtava, mutta en koskaan oikein kotiutunut sinne kunnolla. Seitsemän vuoden jälkeen muutimme Tampereelle. Olin siinä välissä ehtinyt käydä ammattikorkeakoulun Kajaanissa, olla myyjänä ja pitää omaa kauneushoitolaa. Markkinointi ja viestintä kiinnostivat minua kauneusalaa enemmän ja opiskelin tradenomiksi amk:ssa. Kesällä 2005 muutimme Tampereelta Lempäälään, odotin silloin esikoista.
Moottoripyörät ovat olleet aika kauan osa elämääni. Kaikki lähti mopoista, joista innostuin teini-ikäisenä, kun sain kokeilla kaksoisveljeni Suzuki PV:tä ja kavereiden mopoja. Mopoilu oli hurjan hauskaa ja huomasin heti, että se on minun juttuni. Niinpä sitten sain ruinattua itselleni oman keltaisen Solifer Suzuki S:n. Sillä ajelin ja kyyditsin tyttökavereita uimarannalle ja milloin minnekin. Olin ainoa tyttö kylällä, jolla oli mopo ja niin ajelin poikien kanssa. Välillä kokeiltiin kilpaa kenellä on parhaiten kulkeva menopeli.
Lasteni isä on myös motoristi ja olen istunut kyydissä vuosien aikana pitkät matkat. Kyydissä oleminen on sekin toki mukavaa, mutta toisaalta vähän tylsää, joten halusin päästä itse ajamaan! Heti kuopuksen syntymän jälkeen hankin moottoripyöräkortin ja sen myötä laitettiin minulle oma Harrikka. Ajaminen kuitenkin jäi, koska lapset olivat niin pieniä vielä ja halusin keskittyä heihin. Unelma oli kuitenkin koko ajan olemassa ja olin päättänyt, että se hetki ja päivä vielä tulee, kun hankin oman pyörän.
10 vuotta myöhemmin, viime keväänä heräsi ajatus unelman toteuttamisesta. Istuin ystävien kyydissä ja pyöräkuume iski toden teolla. Ei siihen sitten muuta parannuskeinoa ollut olemassa kuin hankkia oma Harley-Davidson! Pyörä on Sporster 2010 vm. ja vähän viritelty. Harrikka on minulle ainoa oikea moottoripyörä, olen aina pitänyt niiden äänimaailmasta ja tyylistä. Harrikkaporukka on myös hyvin leppoisaa ja mukavaa väkeä. Kulunut kesä oli säiden puolesta huono, mutta sadetta ja kylmää uhmaten ajelin kuitenkin reilut 2 000 km. Moottoripyöräily on huippu harrastus, vapauden fiilis ja matkustaminen ovat siinä parasta. Voi ajella joko yksin ja ”tuulettaa päätään” tai yhdessä kaverien kanssa. Olen sosiaalinen ja viihdyn porukassa, yksin en juurikaan kesällä ajanut, kiitos motoristiystävien.
Muutamia oli niitä, jotka ihmettelivät aluksi tätä hommaa. Sateli varoituksia, neuvoja ja ohjeita, etenkin miespuolisilta tutuilta. Siinä oli havaittavissa hieman holhoamista, kun nainen laittaa Harley-Davidsonin. Monet naiset olivat puolestaan että vau! Miten rohkeaa ja hienoa Tiina, että toteutat unelmiasi. Itse ajattelen niin, että kerran täällä vain eletään! Minä teen sitä, mikä tuntuu omalta ja itselle oikealta välittämättä siitä, mitä muut siitä ehkä ajattelevat. Kukaan meistä ei tiedä paljonko aikaa on jäljellä. Elämä on lyhyt ja omien läheisten menetysten myötä olen oppinut, että uusi päivä ei ole itsestäänselvyys. Käteeni on tatuoitu kolme muistoruusua; äidille, isälle ja isosiskolle, eli läheisimmilleni, jotka olen liian aikaisin menettänyt. Elämä on koulinut minua monella tavalla, olin esim. koulukiusattu yläasteen alussa. Nyt olen mielelläni mukana MKKV ry:n toiminnassa (Motoristit koulukiusaamista vastaan). Kaikki kokemukset ovat kuitenkin tehneet minusta aika vahvan ihmisen eikä maailmani kaadu ihan pieniin asioihin. Olen luonteeltani positiivinen ja nautin elämästä, pienistäkin arjen asioista. Onnellisuus on itsestä kiinni. Eilinen on mennyttä, huomisesta ei tiedä, elän tässä hetkessä ja läsnä niille ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä.
Moottoripyöräilyn lisäksi minulla on kaksi muuta tärkeää harrastusta: musiikki ja luonto. Pidän rokista ja heavysta, etenkin kasarihevistä esim. Whitesnakesta ja Metallicasta. Kotimaisista bändeistä kuuntelen esim. Sonata Arcticaa ja Amorphista. Tykkään käydä livekeikoilla ja Lempäälän sijainti onkin tähän oivallinen, koska monet bändit esiintyvät Tampereella tai Helsingissä ja niihin pääsee täältä sujuvasti. Minulla soi melkein aina musiikki missä tahansa olenkin ja seuraava haaveeni ja tavoite musiikkiin liittyen on opetella soittamaan kitaraa.
Kolmas tärkeä juttu minulle on luonto. Täällä Lempäälässä vesi on lähellä ja pääsee helposti luontoon liikkumaan koiran ja lasten kanssa. Lempäälä on sopivasti sekä maaseutua että hyviä palveluja. Harvoin tulee tarve lähteä muualle hakemaan jotain, täältä saa lähes kaiken. Jos alkaa tehdä mieli kaupungin sykkeeseen, niin Tampere on lähellä ja kulkuyhteydet on hyvät.
Lempäälän hyvä sijainti, Ideapark, omakotitalo ja hyvät palvelut toivat meidät aikoinaan Lempäälään. Molemmat lapset, poika 12 ja tyttö 10, ovat syntyneet täällä ja heidän myötä Lempäälä antoi minullekin juuret. Olen asunut Lempäälässä 12 vuotta ja se on pisin aika mitä missään aiemmin. Lempäälästä on tullut läheinen ja koti. Olen onnekseni saanut täältä kodin lisäksi hyvän työpaikan, hyviä ystäviä ja paljon tuttuja. Vuodesta 2009 lähtien olen ollut töissä Lempäälän kunnalla. Työskentelen viestintäkoordinaattorina ja olen osa kunnan viestintätiimiä. Aiemmin olin toimistosihteerinä, jolloin tehtäviä olivat mm. viestintä ja erilaiset sihteerin tehtävät. Työ on mieluista ja monipuolista, saan olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja nautin siitä. On ilo mennä joka aamu mielellään töihin. Minulla on kivoja työkavereita ja he tietävät, että Tiina on tämmöinen mustiin pukeutunut rokkimimmi ja baikkeri ja se on ihan fine!
Jos sinulla on joku oma juttu, ja tai unelma, mistä nautit ja saat energiaa ja voimaa, tee se!
