Taide, kauneus ja usko ovat minulle hyvin lähellä toisiansa. Ne ovat Jumalan sormenjälkiä meissä ja elämässämme. Raamatussa sanotaan, että me ihmiset olemme Jumalan kuvia. Kuvat kiehtovat minua ja ne kertovat todella enemmän kuin tuhat sanaa. Ortodoksisessa ja katolisessa perinteessä esteettisillä elementeillä (kuvat, patsaat, värit, tuoksut, tunnelmat…) on suurempi merkitys kuin meillä luterilaisilla. Se on sääli, sillä me luterilaiset keskitymme liian usein ja liian paljon järjen pohdintoihin. Uskossa on kuitenkin olennaisinta se, mikä ei ole tästä maailmasta ja mikä ei ole meidän inhimillisen järkemme tavoitettavissa ja määriteltävissä.
Esteettinen eli kauneuteen ja taiteeseen liittyvä kokemus on luonteeltaan uskonnollinen ja siinä on syvästi yliluonnollinen ja hengellinen ulottuvaisuus. Luonnollinen ja yliluonnollinen ovat sisäkkäin ja toisiinsa kietoutuneina. Esteettinen kokemus eli syvä kauneuden koskettamaksi tuleminen pysähdyttää ihmisen. Ihminen jää sanattomaksi ja hämmentyneeksi. Hämmästely, ihmettely ja kummastelu ovat syvästi uskoon liittyviä näkökulmia. Ihminen jollakin käsittämättömällä tasolla tajuaa olevansa osa ääretöntä maailmankaikkeutta, kohtaa ikuisen Jumalan, jolla on inhimilliset ja persoonalliset kasvot.
Kohtaaminen ja kohdatuksi tuleminen ovat Jumalan tapoja toimia. Kohtaamiset jättävät meihin aina jäljen. Niissä jäljissä on jotakin syvästi inhimillistä ja samalla jumalallista. Uskon peruskokemus on havahtuminen ja sisäinen herääminen, jopa valaistumisen kokeminen.
Esteettisesti minua kiehtovat kuvat Jeesuksesta, jossa hänet kuvataan pitkähiuksisena ja hyvin kaunispiirteisenä miehenä. Monesta Jeesuksen kuvasta voi sanoa, että hän on ainakin minun mielestäni kaunis ja feminiininen mies. Mies, jossa on läsnä vahvasti myös nainen. Toki tämä voi johtua siitä, että taiteilija on halunnut kuvata Jeesuksen enkelimäisiä ja yliluonnollisia, jumalallisia piirteitä, jolloin sukupuolisuuden rajoitteet jäävät taka-alalle.
Toki Jeesus on ihmisyytensä puolesta sukupuoleltaan mies, mutta jumalallinen puoli hänessä on sukupuoleton. Jumala kun on kaiken sukupuolisuuden ulko- ja yläpuolella. Kristillisessä perinteessä miehen pitkät hiukset eivät ole olleet miehelle kunniaksi ja soveliasta – toisin kuin naisille. Minusta se, että taiteessa Jeesus usein kuvataan pitkähiuksisena, sisältää hyvin syvällisen ja jopa hengellisen viestin. Syvimmältä olemukseltaan Jeesus on kaikkien sukupuolisten määritelmien ja aikaansa sidottujen kaavojen ulko- ja yläpuolella.
Jeesuksen toiminnassa ei tule esille miehinen aggressiivisuus ja voiman käyttö. Hän ei ole supermies, joka tuhoaa ja tappaa viholliset. Jeesuksen voima ei ole ulkoista väkivaltaa, vaan se on sisäistä tyyneyttä ja intuitiivista viisautta, joka osaa lukea kohtaamaansa ihmistä ikään kuin rivien välistä ja ilman ääneen lausuttuja selityksiä ja tulkintoja. Jeesus tuntee kohtaamansa ihmiset läpikotaisin jo ennen kuin he itse ehtivät sanoa sanaakaan. Jeesuksen voima ja valta olikin siinä, että hän halusi kohdata ihmisen henkilökohtaisesti ja usein ihmisen omassa kodissa. Raamattu on täynnä näitä kohtaamistarinoita. Ihmiset lähtivät Jeesuksen luota aina jollakin tavoin muuttuneina. Jeesus haastaa kohtaamiaan ihmisiä itse kysymään niitä kysymyksiä, joihin hän itse on heille vastaus.
Jeesus ei jättänyt jälkeensä mitään itse kirjoittamiaan opillisia teoksia jälkipolvien riideltäväksi, vääristeltäviksi ja sotia synnyttämään. Hän ei halunnut olla mikään poliittinen kansanjohtaja eikä vallankumouksen toteuttaja. Jeesus oli ja on sydänten kuningas – ei maallinen kuningas. Jeesuksen toimintatavat ovat paljolti sellaisia, joita on pidetty ja pidetään naisille tyypillisinä. Jeesus viihtyi heikkojen, pienten ja syrjässä olevien ihmisten parissa. Jeesus ei viihtynyt valtaapitävien joukossa eikä siellä, missä tehtiin päätöksiä. Jeesus kulki tavallisten ihmisten kanssa keskellä arjen askareita ja halusi kohdata ihmisiä heidän kodeissaan. Jeesus otti usein naisia ja lapsia esikuviksi, mikä oli ennenkuulumatonta. Minusta tuntuu, että Jeesus viihtyi naisten maailmassa, koska siellä oli läsnä arki. Jeesus oli epäsovinnainen ja varmasti omana aikanaan monella tapaa ”outo”. Hän ei elänyt oman aikansa miehen ”normaalia” elämää, vaikka kyllä hän niitä puusepän hommiakin varmasti osasi.
Uskalletaan rikkoa elämää varjostavat sovinnaisuuden kaavat ja mallit. Uskalletaan olla yksilöitä, persoonallisuuksia, Jumalan taideteoksia tässä maailmankaikkeudessa. Uskalla katsoa peiliin ja löydä peilikuvastasi itsesi: älä kuitenkaan sellaisena kuin kuvittelet muiden haluavan sinut nähdä. Löydä itsesi sellaisena, jollainen olet aina todellisuudessa ollutkin.
Suuri Jumala, kiitos, että olet tehnyt meistä juuri tällaisia. Anna meille rohkeutta loistaa Sinun valoasi tässä maailmassa juuri tänään.
KirkkoHarri
Vesilahden seurakunta
