Maikki Hämäläinen-Ylikahrin kirjoitus (L-VS 28.2.) jäi mietityttämään. Mitä minä olen ja mihin minä kuulun? Kun olin työelämässä, niin minulle kuului työnantajan puolesta työterveyden puolesta terveydenhoito. Sitten kun olen vanhuusiässä, niin minulle kuuluu vanhuuspalvelun puolesta vanhuuspalvelut. Nyt kun olen tässä ikäihmisen seesteisessä iässä, niin terveydenhoito kuuluu minulle vain sairaustapauksissa. Mitään ennalta toteutettavaa tutkimusta ei ole saatavilla.
Eläkkeelle jäätyäni suunnittelin käyväni vuosittain lääkärin vastaanotolla. Täytettyäni 70 vuotta ja käydessäni lääkärillä lääkäri ilmoitti: Näin usein ei tarvitse täällä hypätä ja tilaatte ajan vain sairaustapauksissa. Nyt tosin joudun kuitenkin käymään terveystarkastuksissa 2 vuoden välein johtuen ajokorttiluokastani raskaan kaluston ammattipätevyys).
Jos sinulla ei ole ennestään ollut vaivoja ja yhteyttä joihinkin kuntouttaviin toimijoihin, niin mistä löydät tiedon kysymyksiisi? Eläkkeelle jäämisen jälkeen ei löydy vallankaan terveyspuolelta tietoa pienille avustaville kysymyksille.
Edelleen on tämä vanhuuspalvelun raja kuin veteen piirretty viiva, jota ei pysty seuraamaan. Souda vaan venettä kohti rantaa, joka ei ole vielä näkyvissä mutta on siellä.
Voisiko näille eläkkeelle lähteville ihmisille luoda jonkinlainen infopaketti terveyden säilyttämistä edistävistä toimijoista ja toimipisteistä? Me ikäihmiset olemme niin kauan näkymättömiä, kunnes saavutamme vanhuuspalvelun rajan.
Esko T. Koiranen
Kommentointi on suljettu.