Lempääläinen urheilukone on vuodesta toiseen hyvässä rasvassa, irtiottokykyinen ja kehrää hyviä tuloksia tuottaen kuin kermaa latkinut kollikissa.Kun vertaa naapurikuntiin, ei hävettävää Lempäälässä todellakaan ole niin sanotussa isossa kuvassa sen paremmin Valkeakosken, Akaan, Kangasalan, Ylöjärven tai Pirkkalan kanssa. Väitän, että Lempäälä pesee kaikki mainitut naapurinsa urheilumenestystä laajasti mitaten, joukkue- ja yksilöurheilussa.
Lempääläiskulisseissa tilanne ei aina ole kovinkaan auvoinen, intohimot mylläävät välillä korkeillakin laineilla, eikä urheiluväki aina ymmärrä, että hehkuvaan hiileen kannattaisi puhaltaa eikä suinkaan sylkäistä. Kyhnyn, fyffen, manin eli eurojen puute on yksi murheiden ja kiistojen suurimmista tuottajista.
Jääkiekossa Kisan Mestis-kausi oli urheilullisesti paras kolmeen vuoteen, etenkin syksyllä nuorekas LeKi ihastutti jäällä. Vaikka katsojalukemissa edistystä ei tapahtunutkaan edelliseen sesonkiin verrattuna, oli Hakkarin hallin katsojalauteillakin näkyvissä virkistymisen merkkejä, kun LeKi-asuisia pikkunaskaleita oli tuomassa peleihin elämää ja myös piskuinen faniosastokin viriintyi kauden aikana.
Lätkässä eteenpäinmenon esteenä on kaksi asiaa: koko Mestis-ajan olleet talousongelmat ovat riivanneet, välillä enemmän, välillä vähemmän. Kuten seuran nokkaväki osuvasti sanoo, taustavoimien energiasta ison osan vievät taloustulipalojen sammutteluhommat. Edustusjääkiekkoa kohtaan Lempäälässä tunnetaan intohimoa, mikä on loistavaa. Nyt vain olisi oleellista saada kaikki asian eteen töitä tekevät valjastettua vetämään rekeä samaan suuntaan.
Lentopallossa Kisan kausi oli urheilullisesti ja taloudellisestikin onnistunut. Nykyresursseilla maan toiseksi korkeimman sarjatason kärkipäässä killuminen on LeKille miltei samaa kuin mestaruus VaLePalle. Tampereella pääsarjassa huseeraa Isku ja Akaassa Akaa-Volley, joten näiden kahden välissä elintilaa ei lempääläiselle lentopallon pääsarjaseuralle ole.
Paikallinen lentopalloväki elelee pääosin sovussa, virityksiä Kisan ja sarjaporrasta alempana olevan Jyryn miesjoukkueiden tiiviimpään yhteiseloonkin aina näin keväisin on, mutta ihan aitoa sataprosenttista tahtoa siihen ei viime vuosien aikana ole löytynyt.
Hiihdossa edustuskaarti, varsinkin naisissa, jyskyttää huimia menestysuutisia ja junnutkin ovat vähintään maakunnan huippua, jotkut jopa valtakunnankin. Raha tai sen vähyys, on hiihdossakin isossa roolissa, eivät esimerkiksi viestijoukkueiden tulevan huhtikuun SM-viikonloppu Koillismaan Taivalkoskella ihan pikkurahalla klaaraannu. Sivakkaeurojen jakaantuminen junnupuolen ja edustuspuolen välillä on hankala rasti ratkaistavaksi.
Jalkapallon ja futsalin pulmana on kausien päällekkäisyys, lajit ovat jo niin erkaantuneet toisistaan, että vain harva kykenee pelaamaan täysipainoisesti esimerkiksi Loiskeessa jalkapallon kolmosta ja futsalin ykköstä.Valtakunnallinen ykkösdivari on haastava sarja myös taloudellisesti, joten siihen mukaan lähtevät pelaajat kaivavat omaa kukkaroaan, jotta Suomen kiertäminen onnistuisi, mikä taas asettaa pelaajarekrytoinnille omat vissit pulmansa.
Lajien välistä kiistaa aiheuttavat myös salivuorot, monen mielestä juuri oma laji ja varsinkin oma seura ja kaikesta eniten oma joukkue jää niin sanotun nälkäisen tiiran osalle salivuorojen jaossa. Toki Lempäälässä on sisäliikuntatiloja, kunnallisia ja yksityisiä, enemmän kuin koskaan, mutta lajiniilojen vaatimuksetkin ovat kovempia kuin koskaan.
Summa summarum: lempääläisessä urheilussa mukana olevat toimivat 98 prosenttisesti vapaaehtoispohjalla, joten intohimojen leiskunnan osimoilleen ymmärtää. Kiistat ovat kuitenkin tehty ratkaistavaksi, erimielisyydet soviteltaviksi, siltoja ei ole järkevää polttaa, eikä koskaan kannata sanoa ”ei koskaan”.
Kiitos mukanaoleville, on taas ilo ollut seurata Lempäälän urheilukoneen hyrräystä.
