Pari vuotta sitten kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaneen Jukka Viikilän uusin kirja on nimeltään Suomalainen vuosi. Viikilän lyhyet kertomukset seuraavat vuodenkiertoa ja kuvaavat erilaisia ilmiöitä suomalaisin silmin. Kirja herättää ajatuksia ja on kaiken lisäksi hauska. Mutta kirjasta ei sen enempää, lukekaa itse.
Eräässä haastattelussa Viikilä puhui suomalaisten rehellisyydestä. Hän viittasi tutkimukseen, jossa suomalaisten todettiin olevan maailman onnellisimpia. Viikilän mielestä voisimme olla vielä onnellisempia, jos emme olisi niin jyrkän rehellisiä. Monissa maissa ihmiset suhtautuvat elämään paljon rennommin. Voisimme ottaa heistä oppia ja pehmentää vähän totuuden vaatimusta.
Jaha, miten tuohon pitäisi suhtautua? Siis meidän umpirehellisten ja jokaista yksityiskohtaakin pilkuntarkasti tutkivien suomalaisten. Meidän, jotka olemme aina kunnioittaneet täsmällisyyttä ja ehdotonta totuutta.
Suomalaisia siis sanotaan rehellisiksi ja täsmällisiksi. Meitä on moneen lähtöön, ja tuollainen yleistys on vaarallinen. Totta on, että meidän kulttuurissamme on totuttu pitämään esimerkiksi sovituista kellonajoista kiinni. Mutta rehellisyys? Tarkoitammeko aina sitä, mitä sanomme? Ja onko se edes tarpeen? Monessa tilanteessa on hienotunteista jättää jotakin sanomatta tai jopa vähän kaunistella asiaa. Peilin edessä itseään tutkiskeleva voi kysyä, että olenko sinun mielestäsi lihonut. Mitä kannattaa vastata? Kun joku töpeksii, sanomme vain, että ei se mitään, vaikka tekisi mieli sanoa suorat sanat. Minkälainen maailma olisi, jos kaikki ihmiset sanoisivat aina täsmälleen mitä ajattelevat? Rehellisesti, kaunistelematta, valehtelematta.
Valehtelu on jyrkkä sana. Se sopii tapauksiin, joissa joku valehtelee hyötymistarkoituksessa. Hän tavoittelee rahallista etua tai sosiaalisen asemansa parantamista. Tuollaista ei voi kuvata pehmeämmillä sanoilla, joita suomen kielessä riittää. Puhutaan lööperiä, syötetään pajunköyttä tai lasketaan luikuria. Keksitään valkoisia valheita, hätävalheita tai puhutaan muunneltua totuutta. Mitä muuten pitäisi ajatella Trumpin aikana käyttöön tulleesta vaihtoehtoisesta totuudesta?
Poliitikkoja syytetään usein valehtelusta. Eduskunnassa sitä sanaa ei ole lupa käyttää. Sen sijaan voidaan todeta, että edustajakollega ei puhunut totta. Mitähän sanoja kunnanvaltuustoissa saa käyttää?
Huhtikuun piikki Lempäälän kunnan päättäjille: Lempäälän uimahallisuunnitelma ulkoistettiin Ideaparkille, jotta saatiin kansa hiljaiseksi. Sama tapahtui jo kymmenkunta vuotta sitten. Kiitos Ideaparkille, että se oli valmis yhteistyöhön, mutta kunnalta oli edesvastuutonta heittää pallo heille ja pestä kätensä. Jos toteutus viivästyy, kunnan on helppo syyttää yhteistyötahoa. Hanke lähtee liikkeelle sitten, kun se sopii Ideaparkin suunnitelmiin. Niihin taitaa kuitenkin sopia parhaiten kylpylämäinen ratkaisu, joka ei täytä uimahallin vaatimuksia. Kyse on nimittäin kahdesta eri asiasta.
Piikki
