Valtatie 3:lla kaahataan, sen tietävät kaikki. Motarille siirtyessä voit olla varma, että jossain vaiheessa yksi niistä ilmestyy peesiisi kuin taisteluhävittäjä, roikkuu hetken peräpuskurissa ja vetää sitten ohituksen jälkeen heti takaisin eteesi, kurat sulle -hengessä. Suuntavilkkua ne eivät malta käyttää, tokko tietävät, mihin sitä tarvitaankaan.
Viime viikkoina moottoritiellä on rytissytkin. Sosiaalisessa mediassa moni on päivitellyt, mikä ihme siinä on, kun valtatie 3:lla kolaroidaan harva se viikko. Erityisen riskialttiita paikkoja näyttävät olevan Ideaparkin, Kuljun ja Sääksjärven rampit. Kelillä on varmasti ollut jonkin verran vaikutusta, mutta laajemmastakin ilmiöstä täytyy olla kyse. Moni kommentoija nimittäin puhuu kanssakuskien huomion olevan muualla kuin liikenteessä. Kännykästä vilkaistaan saapuneita meilejä ja face-kuulumisia. Kertoopa joku nähneensä kuskin meikkaamassakin.
Mistä tulevat nämä maanteiden pölhöt kaaharit, tappituntumassa ajavat, riskiohittajat ja -kiilaajat? Jos näiltä kuskeilta itseltään kysyttäisiin, todennäköisesti kaikki muut tiellä liikkujat ovat niitä, jotka töppäilevät. Itse he ovat autoilijoina jotain erinomaisen ja loistavan välimaastosta, ja liikenteessä heitä harmittaa, ettei autonsa lisävarusteisiin kuulu tuupparia, jolla voisi lingota tientukkeet tieltä pois.
Liikenneturva on aloittanut maanantaina 9. huhtikuuta kampanjan Näe ihminen liikenteessä, joka haastaa liikennekulttuurin muuttumisleikkiin. Kampanja keskittyy turvallisuuteen, vuorovaikutukseen, toisten huomioimiseen ja haastaa jokaisen miettimään omaa toimintaa liikenteessä. Tiedotteessa kerrotaan, että ”perusta liikenteessä tapahtuvalle vuorovaikutukselle on sääntöjen mukaisessa ja ennakoitavassa liikkumisessa. Samalla tavalla kuin muuten arjessa, korostuu liikenteessäkin toisten huomiointi.”
– Päivittäin liikenteessä kohdataan toisia liikkujia, joista emme voi tietää mitään. Teemme kuitenkin heistä tulkintoja nopeasti ohi menevissä lyhyissä tilanteissa, joissa on mahdollisuuksia väärintulkinnoille. Toisten huomioon ottaminen on tahdosta kiinni ja toteutus on sarja pieniä tekoja, kuten vilkun käyttöä, tien antamista tarvittaessa ja joustavaa tilannenopeutta, toteaa Liikenneturvan suunnittelija Jyrki Kaistinen.
Liikenneturvan viestin voisi tiivistää siten, ettei autoilijan kannata miettiä omia oikeuksiaan vaan myös velvollisuuksiaan muita tielläliikkujia kohtaan. Ehkä muut olisikin nähtävä liikkuvina varoitusmerkkeinä, sillä muut eivät liikenteessä välttämättä kulje käsikirjoituksen mukaan.
Kunpa hurjastelijat ja huonosti liikenteessä käyttäytyvät vapautuisivat siitä harhasta, että he ovat erinomaisia ja muut liikkujat tolloja hidastelijoita tai tientukkeita. Jos heidän liikennelukutaitonsa kehittyisi ja itsetuntonsa kasvaisi niin, että maltillisella ajotavalla kaikki pääsisivät ehjinä perillä.
Onnettomuus on kaikille liian kova opetus.
