Pankkialalla pitkään työskennelleenä seuraan osakemarkkinoita ja tapaan työssäni asiakkaita, jotka haluavat varoilleen mahdollisimman hyvää tuottoa. Tuottojen toivossa saattaa ihmisen maailmankuva joskus kapeutua niin, että muut asiat menettävät merkitystään tietynlaisen ahneuden kustannuksella.
Ensi sunnuntain evankeliumitekstin (Luuk. 19: 1-10) Sakkeus oli rikas publikaani eli verojen kerääjä, vihattu ja vähän pelättykin mies. Muistan kertomuksen Sakkeuksesta jo kansakouluajoilta, kun kuvittelin tuon pienen miehen kiipeävät puuhun Jerikon tiellä. Rikas ja menestynyt Sakkeus halusi myös nähdä Jeesuksen, joka tulikin vierailulle Sakkeuksen kotiin. Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Sakkeus vaihtoi maallisen omaisuutensa ikuisiin osakkeisiin, jotka Jeesus hänelle tarjosi pelastuksen muodossa. Hän ei löytänyt onnea rikkauksistaan vaan siitä, että sai tavata Jeesuksen.
Kouluaikaiset muistot 1970-luvulta palasivat mieleeni myös eräästä ensi sunnuntain virrestä, numero 408. Tätä veisattiin koulun aamuhartaudessa urkuharmonin säestyksellä. Virsi kertoo Sakkeuksen valinnasta.
”Joutukaa, sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis, kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie, joka elämään vie! Kohta jo päättynyt päivämme lie.”
Anna-Maija Kurki, Vesilahti
