Lukemaan oppinen on se yhtä aikaa riipaiseva ja valaiseva hetki, jona meidät kiskaistaan irti kirjaimettomasta maailmasta ja liitetään jännittävään kirjoitettujen sanojen todellisuuteen. Ajatella, miten moni pieni ihminen nytkin käy tuota muutosta läpi. Sanoja näkyy kaikkialla.
Kesän myötä Lempäälän keskustakirjastossa ja Sääksjärven kirjastossa pyöritetty lukukoiratoiminta jää kesätauolle. Lukukoiran kanssa on päässyt harjoittelemaan ääneen lukemista Sääksjärvellä nyt vuoden verran ja keskustassa jo muutaman vuoden ajan. Koiran ja hänen ohjaajansa kanssa rauhoitutaan yksityiseen tilaan, jossa lapsi lukee ja koira keskittyy lapseen vilpittömästi ja seuraajan roolissa.
Sääksjärven kirjastosta kerrotaan, että kirjastoväen harmiksi palvelu ei ole saanut erityistä suosiota. Yhtenä syynä tuntuvat olevan aikuisten käsitykset.
Moni vanhempi ei pidä lukukoirakokemusta lapselleen tarpeellisena, koska lapsella ei ole erityisiä vaikeuksia lukemaan oppimisessa. Lukukoirapalvelu on selvästi väärinymmärretty kultakimpale. Lukukoiran tapaaminen sopii jokaiselle sanoja tavaavalle lapselle, eikä kirjasto halua nimikoida palvelua pelkästään oppimisvaikeuksien kanssa kamppaileville lapsille.
Kenelle tahansa lapselle on innostavaa opetella lukemaan ja nimenomaan lukemaan jollekulle. Vaikka kirjoitettujen sanojen tavaaminen, ääntäminen ja sisäistäminen olisikin jo opittu, ääneen lukeminen ylläpitää lukuintoa ja lisää itsevarmuutta. Lukukoira on oivallinen kuuntelija.
Toisen ihmisen kuunnellessa lapsen lukemista huomio saattaa kiinnittyä yhtä aikaa moniin asioihin: me ihmiset saatamme ilmehtiä merkitsevän tuntuisesti, reagoida moniselitteisesti, antaa huomiomme herpaantua olemattoman pieneksi hetkeksi muualle, opastaa lukevaa lasta tai tehdä itse kuunnellessamme jotakin pientä askaretta. Eikä siinä ole mitään vikaa, sillä sellaistahan arkinen yhdessäolo on.
Silti lapsi voi ammentaa paljon myös lukuhetkistä, joissa ihmisten välinen sanaton ja sanallinen viestintä on vaimennettu. Kaiken keskipisteenä ovat lapsi ja hänen lukeva mielensä ja kirjaimia ääntävä suunsa. Sellaista tilannetta lapsi ohjaa. Koira on läsnä ja lähellä, mutta sopivasti etäällä, sillä ihmisten välillä singahtelevat sanattomat viestit, oletukset ja tunteet eivät ole mutkistamassa lapsen kokemusta.
Tuollaiset keskittymisen hetket tekisivät aikuisellekin hyvää. Äänetönkin lukeminenkin kun on sosiaalisen median maailmassa ja koko ajan kiihtyvässä arjessa yllättävän hankala tehtävä. Lapsilla on maailman menosta huolimatta kaikki mahdollisuudet oppia keskittymään, rauhoittumaan ja lukemaan. Viime viikolla auenneessa uudessa Vesilahden kirjastossa kannattaa harkita lukukoiratoiminnan aloittamista ja sen rohkeaa tunnetuksi tekemistä kaikkien lukemista harjoittelevien lasten iloisena mahdollisuutena.
