Sain tämän otsikon lehtikirjoitustani varten noin puolisen vuotta sitten. Otsikon laatija tuskin osasi ajatella, että nyt tätä kirjoittaessani olen juuri pakkaamassa reppuani Jukolan viestiä varten. Sattumaa tai sitten ei.
No eipä Jukolan viesti nyt sentään ole ihan otsikon mukainen, vaikka monta päivää ennen tapahtumaa alkaa tulla jo vähän perhosia vatsaan, ja onpa edessä usein myös pisin vuotuinen suunnistusrata.
Suunnistuskilpailusta saa kuitenkin aivan upeita vertauskuvia kristityn elämään täällä maailmassa. Ensiksikin on olemassa lähtö ja maali, syntymä ja kuolema. Suunnistusradan lähdössä tapahtuu kirjaus osallistujaksi, kutsutaan nimellä ja annetaan kartan muodossa ”reittiopas”. Jo meidän elämämme alkuhetkiäkin varten on Jumala asettanut Pyhän kasteen, jossa Jumala kutsuu nimeltä ja ottaa (=kirjaa) meidät lapsekseen. Hän myös tahtoo varustaa meidät reittioppaalla, Raamatulla, jotta meidän kulkumme voisi olla helpompaa ja löytäisimme perille. Tämä elämämme suunnistustehtävä ei ole mikään nopeustehtävä, koska jokainen on reitillään juuri Taivaan Isän tahtoman ajan.
Meidän elämässämme eteemme tulee monenlaisia rasteja ja rastivälejä. Osa niistä on helppoja ja ”tossu” nousee kevyesti, mutta osa niistä aiheuttaa meille paljonkin ylimääräistä hikeä ja jopa kyyneliä. Huomaamme, että niille ei pääsekään alamäkeä, suoraan tietä pitkin, vaan joudumme kulkemaan vastarinnettä, halki risukkojen, kivikoiden ja soiden. Usein vielä oma huono reitinvalintamme aiheuttaa meille ylimääräistä hikeä. Nekin rastit ja rastivälit meidän on otettava kuitenkin elämässämme vastaan.
Jossain vaiheessa elämäämme huomaamme olevamme viimeisellä rastilla ja olemme usein hyvin väsyneitä. Maaliin päästyämme koemme kuitenkin suurta helpotusta, kiitollisuutta ja iloa. Tätä me varmasti koemme, kun pääsemme kerran taivaaseen, ikuiseen iloon.
Yhdessä keskeisessä asiassa kirjoitukseni vertauskuvallisuus kuitenkin ontuu aika pahasti.
Suunnistuskilpailun maalissa tarkastetaan rastien leimaukset. Jos jostakin rastista ei löydy leimausmerkintää, niin selitykset eivät yleensä auta, vaan siitä seuraa hylkäys.
Taivaaseen pääsemme kuitenkin armosta, täysin ilman omia ansioita ja aikaansaannoksiamme. Meidän jokaisen elämä sisältää suorittamattomia rasteja, eli meistä kukaan ei kykene suorittamaan meidän Taivaallisen ratamestarimme laatimaa rataa hyväksytysti. Sen vuoksi meille on annettu Jeesus, joka on leimannut puuttuvat leimamme meidän puolestamme. Kun uskomme sen, eli emme hylkää kasteessamme saamaamme Jumalan lapseutta, niin meitä odottaa maalissa voitonseppele.
Pietari Korhonen
Kanttori, Lempäälän srk
