Eräs iltapäivälehti otsikoi maanantaina ”Tänään se alkaa: 51 paikkakunnan sää. Katso, miten sade tulee”. Otsikko saa tälle viikolle luvatut sateet kuulostamaan dramaattisemmilta kuin mitä ne ehkä lopulta ovatkaan, mutta kovasti toivottuja ne joka tapauksessa ovat.
Tämä kevät on saanut pohtimaan, onko Suomi sittenkään ilmastonmuutoksessa hyötypuolella. Vaikka kevät miten aikaistuisi ja helteet tulisivat jo huhtikuussa, kuivuus ja kovat hallayöt toukokuun lopussa tekevät viljelystä entistä haasteellisempaa. Viljelijät ovat jo nyt kasvukauden alussa arvioineet, että viljasato jää heikoksi. ProAgria tiedotti maanantaina kuivuuden koetelleen pahimmin Etelä-Suomen savimaita. Sen tietojen mukaan eri puolilla maata on huomattavan paljon orastumattomia peltoja ja orastuneetkin kasvustot ovat monin paikoin epätasaisia, heikosti versoneita ja kirjavia. Satotappioita tulee mahdollisesti jo toisena vuonna peräkkäin; viime vuonna poikkeuksellisen suurta katoa aiheuttivat pitkään jatkuneet sateet.
Jo toukokuussa kuivuus pakotti kotipuutarhurin tarttumaan kastelukannuun ja sadettimeen. Koivunlehdetkin ovat kipristyneet ja metsissä sammaleet käpristyneet. Oravat, siilit ja kimalaiset etsivät vettä pihojen vesiastioista ja metsän eläimetkin kärsivät nestehukasta. Mukavaa ei ole ollut pölisevien hiekkateiden varsilla asuvillakaan – tai siitepölyallergikoilla.
Pirkanmaan pelastuslaitos on kieltänyt kaiken avotulen teon, ja esimerkiksi Birgitan polun tulentekopaikoilla se on kiellettyä. Tulipaloriski on nyt todella suuri. Kaikki Saarikonmäen laavun retkeilijät eivät ole piitanneet metsäpalovaroituksesta ja kieltomerkeistä; makkara on painanut vaa’assa pelastuslakia enemmän.
Lämpö ja aurinko ovat tehneet toki hyvääkin. Alkukesän lomalaiset ovat saaneet nauttia keskikesän lämmöstä ja työssäkäyvät viikonloppuisin lomafiiliksestä, vaikka itse loma on monella vasta edessä. Viljelijätkin ovat saaneet kesän ensimmäisen rehusadon talteen hyvissä olosuhteissa ja kasvitaudit ja tuholaiset ovat pysyneet kurissa.
