Otsikko ei viittaa tänä kesänä riehuneisiin metsäpaloihin eikä muihinkaan paloihin. Sillä tarkoitetaan meidän ihmisten käsittämätöntä kykyä mitätöidä toisten saavutukset. Tämä näkyy erityisesti politiikassa, mutta niin työelämässä kuin yksityisestikin on joskus vaikea hyväksyä, että joku toinen tekee työn eri tavalla kuin minä. Pahinta on, että hän näyttää pääsevän tuolla väärällä tai peräti tyhmällä tavalla aivan samaan tulokseen kuin minä.
Politiikan turhasta suunpieksennästä häviäisi 90 prosenttia, ellei olisi väärin sammuttamisen käsitettä. Kun tavallinen kansalainen yrittää ajatella asioita monelta kantilta, hän joutuu hämilleen, kun julkisuudessa toisen ryhmän toimenpiteet ja saavutukset ammutaan alas sen kummemmin perustelematta. Hämillisyys vaihtuu välillä ärtymykseksi, mutta usein myös nauru saa vallan, kun lukee näitä juupas-eipäs -väittelyitä.
Eniten palstatilaa saavat valtakunnanpolitiikan asiat, mutta kyllä kuntapolitiikassakin osataan. Eräs pitkään eri luottamustehtävissä ollut kuntapoliitikko sai tuosta pelistä tarpeekseen. Turhautumisen syynä oli se, että vastapuolen ajamaa asiaa ei saanut hyväksyä, vaikka olisi itse sisimmässään ollut samalla kannalla.
Helteinen heinäkuu on tuntunut ihanalta. Vaikka hiki on pukannut pintaan, ovat ajatukset saaneet levätä. Syy rentoon olemiseen löytyy poliitikkojen kesälomista. Kansanedustajat ja valtaosa ministereistäkin on pysynyt poissa julkisuudesta jo jonkin aikaa. Kesäloman lisäksi helle on vienyt heiltä puhdin olla jatkuvasti äänessä. Tiedän, että tätä autuutta ei kestä loputtomasti, mutta nautitaan tyhjänpäiväisen jankkaamisen puuttumisesta nyt, kun se on mahdollista. Pian se kuitenkin taas alkaa.
Hiukan jo yritettiin saada väittelyä aikaan siitä, kenen ansiota on myönteisesti kehittynyt työllisyys. Tällä hetkellä oppositiossa olevien mielestä työttömyysongelma oli väärin sammutettu. Onpa joku ollut sitäkin mieltä, että ongelma kytee vielä eli, että luvut eivät kerro totuutta. Meikäläisen tavallisen tallaajan mielestä on tärkeintä, että yhä useammalla on töitä, yhä useampi kantaa kortensa kekoon ja yhä harvempi joutuu olemaan toimettomana. Yks lysti, kenen ansiota se on.
John Lennonin ehkä koskettavimmassa kappaleessa Imagine, hän pyytää meitä kuvittelemaan maailman, jossa ei olisi taivasta eikä helvettiä. Ei olisi myöskään valtioita eikä uskontoja, joiden puolesta tappaa ja kuolla. Silloin voisimme elää rauhassa toistemme kanssa. Lennon toteaa tekstissään, että saatamme pitää häntä haaveilijana, mutta kehottaa silti meitä liittymään mukaan.
Lennonin teksti on maailmassa edelleen valitettavan ajankohtainen, ja on helppo pitää noita ajatuksia utopistisina haaveina. Voitaisiinko niitä soveltaa myös kotimaan politiikkaan? Kuvittele, että ei olisi ollenkaan puolueita, joiden äänisaaliiden puolesta pitäisi taistella keinoja kaihtamatta!
Voit pitää kirjoittajaa haaveilijana, mutta liity mukaan.
