Meille kaikille ihmisille on annettu tärkeä taito. Tätä taitoa me ihmiset käytämme eri tavoin erilaisissa hetkissä ja tilanteissa. Ikään kuin joskus otamme sen käyttöön ja joskus taas unohdamme sen monien asioiden ja kiireen alle. Olen kuitenkin monesti saanut kokea omassa elämässäni kuin toistenkin, että tämä meille jokaiselle annettu taito on hyvin tärkeä. Tarkoitan tällä taidolla kuuntelemisen jaloa taitoa.
Tiedän, että joskus on vaikeaa pysähtyä ja aidosti olla läsnä oleva toiselle ihmiselle. Voi olla, että oma mieli on jo niin täynnä kaikenlaisia ajatuksia, ettei sinne kertakaikkisesti mahdu enää yhtäkään ylimääräistä ajatusta.
Kuitenkin, meidät ihmiset on annettu toisillemme elämän matkan varrelle toisiamme tukemaan ja lohduttamaan. Yksinkertaisesti sanotettuna jakaa elämää yhdessä. Yksin ei ole hyvä olla. Tällä tarkoitan sitä, että me ihmiset tarvitsemme toisiamme monin eri tavoin. Tarvitsemme toisiamme jakamaan ilomme yhtä hyvin kuin jakamaan surumme ja taakkamme.
Ne kerrat kun itse olen saanut kokea jonkun toisen pysähtyvän vain minua varten, ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Näitä hetkiä on kertynyt elämän aikana jo moninaisia kertoja. Mutta jokainen näistä tapahtuneista tilanteista on vahvistanut sitä tosiasiaa, että kaiken kiireen ja elämän haasteiden keskellä meistä ihmisistä pidetään hyvää huolta. Meidän taivaallinen Isämme pitää meistä hyvää huolta ja lähettää apunsa aina ajallaan. Asian voisi sanoittaa näinkin, että Hän on se joka lähettää arkienkelinsä meidän avuksemme juuri oikeaan aikaan.
Vaikka itse kokisit, ettet pysty tai jaksa hallita kaikkia niitä haasteita ja odotuksia joita ulkoapäin tulee. On kuitenkin lohduttavaa muistaa, että meidän Taivaallinen Isämme tietää ja tuntee meidät läpikotaisin ja hänellä on aina kaikki hallussa. Mutta miten sitten pystyy tai kykenee luottamaan Jumalan huolenpitoon silloin, kun kaikki asiat ovat ikään kuin minua vastaan?
Siihen en osaa sanoa oikeaa vastausta. Itse olen saanut kulkea eteenpäin siten, että käännän aina katseeni Häneen ja muistutan itseäni pitämään uskoni Hänessä, rakastavassa Jumalassa ja luottamaan siihen, että jotenkin ja jollain tapaa hän pitää minusta aina huolta, sillä Hän on luvannut niin tehdä. (1 Piet 5:7).
Minna Alajoki
