On hetkiä, kun kaksi tai kolme ristii kätensä ja siunaus virtaa sielujen välillä.
On hetkiä, kun sydän huokaa hiljaa korkeuksiin ja katse osuu kevään lumoavaan vehreyteen.
On hetkiä, kun vesipisarat väistyvät auringon tieltä ja saa vaeltaa kastumatta.
On hetkiä, kun tuuli käy, eikä häntä enää ole ja suruun kätkeytyy toivo.
On hetkiä, kun tyhjällä tiellä kuulee linnunlaulun ja huomaa, ettei ole yksin.
On hetkiä, kun sielu lepää ja työn ja kuormien uuvuttama saa levon.
On hetkiä, kun mielen täyttää kiitollisuus ja ilo läikkyy yli.
On hetkiä, kun sydän ylistää laulaen ja tanssien ja Jumalan rakkaus koskettaa.
Taivas on lähellä siellä, missä katsotaan lempeästi ja kutsutaan mukaan.
Siellä, missä huomataan ja kohdataan. Siellä, missä autetaan ja puolustetaan heikompaa.
Siellä, missä rukoillaan ja tahdotaan hyvää. Siellä, missä uskotaan ja toivotaan.
Siellä, missä rakastetaan ja annetaan anteeksi.
Helena Autti
