Lempäälän lukiossa järjestettiin hiljattain Hyvä kiertoon -päivä, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa Taysin uudelle lastensairaalalle. Opiskelijat keräsivät rahaa tekemällä hyvää eri tavoin, kuten siivoamalla kotona tai hakemalla töihin johonkin työpaikkaan.
Päätin laittaa hyvän kiertoon keräämällä roskia luonnosta. Karkkipapereiden poimintaa tien poskesta, helppo homma, ajattelin. Valitettavasti jouduin yllättymään ikävästi, sillä roskia oli mielettömästi. Teiden varsilta, pelloilta ja pihojen läheisyydestä löytyi niin muovipusseja, karkkipapereita, tupakka-askeja kuin muutakin pientä roinaa. Älytöntä, miten ihmiset saattavat heittää hammastahnatuubin ja jopa hajonneen puhelimen ympäristöön noin vain.
Ärsytti, suututti ja väsytti, kun maahan joutui kumartumaan taukoamatta. Pohdin, miksi roskat eivät päädy roskiksiin. Suomi on kiertotalouden edelläkävijä ja meillä kierrätys on tehty todella helpoksi. Siihen myös kannustetaan. On kampanjoita, ohjeistusta ja kierrätyspisteitä, mutta ihmiset eivät joko välitä tai jaksa vaivautua. Esimerkiksi Kreikassa ja Venäjällä jätehuolto on meihin verrattuna alkeellista. Niin isot kuin pienetkin tavarat kerääntyvät teiden varsille ja tätä tuskin haluamme Suomeen.
Olin todella pettynyt siihen, miten ihmiset eivät tuntuneet välittävän ympäristön siisteydestä. Tuntui siltä, että haluaisin luovuttaa, kunnes vastaan kulki nainen koirineen. Hän huomasi minun keräävän roskia ja kiitteli siitä kovasti. Hienoa, miten jotkut ymmärtävät luonnon arvon ja työni merkityksen. Se sai minut iloiseksi ja jaksoin jatkaa.
Emmeköhän me kaikki voisi laittaa hyvän kiertoon huolehtimalla ainakin omat roskat roskikseen? Pitämällä ympäristön puhtaana luonto kiittää ja ihmisilläkin on viihtyisämpää.
Suvi Mäkinen
Kirjoittaja on lukio-opiskelija ja kesätyöläinen.
