Kauniina keskikesän päivänä on aikaa tuijotella järvenselkää, valkeita poutapilviä ja rehevää kaiken valtaavaa kukkivaa vihreyttä. Miten kaunista, miten ihmeellistä. Mieli tapailee virren sanoja
”On kaunis synnyinmaamme, maat, metsät, järvet sen. Me Luojan töitä saamme katsella kiittäen. Taas lauhat tuulet soittaa urkuja Hongiston ja Herraa kunnioittaa, hän kaiken luoja on.” Vk 574:1.
Luonnon kauneus vie ajatukset kaiken Luojaan ja Ylläpitäjään. Katekismus sanoo uskon luottavan siihen, että on Jumala, Luoja, Kaikkivaltias. Henkeäsalpaavan kauniit näköalat, vuorimaisemat, meren voima, myrskyn rajuus, ruskan väririkkaus, ne kaikki saavat ihmisen tuntemaan kaipausta kohti hyvää ja pyhää.
Poimin pienen kukan, ensinäkemältä mitättömän, mutta mitä ihmeellisiä yksityiskohtia! Koristeelliset heteet keltaisena kehänä, tuskin huomattavat hopeiset koristeviirut jokaisessa terälehdessä, terhakkaat lehdet vihreääkin vihreämpinä. Pieni kukka on täydellinen!
”Katson kukkaa, jonka terälehdet aamuun aukeaa, katson maata, joka kimmeltävän kastepeitteen saa, katson puuta, josta linnunlaulu helkkyvästi soi, katson luontoa, ja huomaan: Luojan luomaa parantaa ei voi.”
Hankin museokortin ja vingutan sitä ahkerasti. Muumimuseosta Vapriikkiin, taidemuseosta Amurin työläismuseoon, valikoin parhaat palat. Kansakoulussa opetettiin, että taiteen tehtävä on saada ihmisessä esiin parempi puoli. Parhaimmillaan se tuottaa elämyksiä, joissa aavistamme välähdyksen taivaasta.
Musiikki rauhoittaa tai kannustaa, se tuo juhlavuutta tilaisuuksiin ja lämpöä kodin juhliin. Käsittämätöntä on sinfonioiden säveltäminen, kaiken sävelharmonian yhteensovittaminen ja erilaisten soittimien keskustelu.
Luovasta taiteesta voi nauttia myös käsitöiden ja keittotaidon parissa. Onnistumisen iloa saa kokea, vaikka villasukan neulomisesta tai marjapiiraan leipomisesta. Monenlaisilla lahjoilla on Jumala meidät varustanut, niitä käyttäessämme saamme olla juuri meille suunnitelluissa tehtävissä Jumalan kauniissa maailmassa!
”Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit. Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme, ja sydämin ja kielin sua lakkaamatta kiitämme.”
Sain mieleisen kutsun lapsenlapsen lapsen syntymäpäiville. Siitä on jo seitsemän vuotta, kun hänen syntymäänsä kovin odotettiin rukoillen. Hänelle valmistettiin vuode Ari-vaarin ensimmäiselle lapsenlapselleen tekemään kehtoon ja peiteltiin minun neulomallani peitolla. Mitä kauniimpaa voi olla, kuin pikkuinen lapsi, vasta Luojansa kädestä lähtenyt! Täydelliset pienet sormet ja varpaat, kihartuvat niskahiukset, suloinen vauvan tuoksu.
”Täynnä kiitosta ja hämmästystä tuuditamme vastasyntynyttä edessäsi elämämme luoja, edessäsi elämämme luoja.” Vk 217:1
Leena Lammentausta
