Valokeilassa oleminen on perinteisesti liitetty erityisesti valtaan ja menestykseen ja sillä perusteella tavalla tai toisella merkittäviin johtajiin tai kuuluisiin ihmisiin. Raamatussa johtajuutta on kuitenkin käsitelty aivan toisesta näkökulmasta. Johtaminen on syvimmiltään palvelutehtävä, josta Jeesus antoi esikuvan ja johon Hän opetuslapsiaan myös tahtoi opastaa.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Matt. 20: 25-28) Luukkaan evankeliumissa johtajuus on kiteytetty lyhyesti: ”Joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.” (Luuk. 22:26)
Johtajuuden nykykäsitteillä kyse on selkeästi palvelevasta johtajuudesta. Palveleva johtaja toimii organisaation perustehtävän ja tavoitteiden hyväksi, ei omien tarpeidensa pohjalta. Palveleva johtajuus on rehellistä, luotettavaa ja kaikkia arvostavaa, jossa määrätietoinen tavoitteellisuus on yhdistetty pyyteettömään nöyryyteen.
Nokiassa ja Koneessa uraa tehnyt Matti Alahuhta totesi aikanaan: ”Organisaatiossa johtajan paikka on alimpana, tukemassa kaikkia muita. Jos johtaja ei ole nöyrä ja aidosti kiinnostunut etulinjasta, hänellä on riski joutua omiin kuvitelmiinsa ja alkaa helposti elää johtajan elämää. Oikeaa työtä on vain se, mikä vie yritystä kohti sen tavoitteita.”
Palveleva johtaja on kuin puutarhuri. Hän saa toiset kasvamaan ja yhteisön kukoistamaan. Työtä pelkäämättömällä asenteella hän on valmis näkemään vaivaa ja tarvittaessa tekemään uhrauksia yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Palveleva johtajuus vahvistaa tutkimusten mukaan luottamusta, työhön sitoutumista ja oikeudenmukaisuuden tunnetta. Parhaimmillaan se parantaa tehokkuutta sekä lisää luovuutta ja innovatiivisuutta.
”Kuinka voin auttaa?” on yksi palvelevan johtajan tärkeimmistä kysymyksistä kaikissa kohtaamisissa. Ehkä aina ratkaisut eivät ole helppoja ja yksiselitteisiä, mutta tärkeintä on kuitenkin lähestyttävyys. Arvostan johtajia, jotka hierarkia-aseman korkeudesta riippumatta ovat valmiita suoraan vuorovaikutukseen -ketjun pienimmänkin tekijän kanssa.
Olen tässä kirjoituksessani keskittynyt otsikon aiheeseen lähinnä johtajanäkökulmasta, mutta samat periaatteet toimivat meidän jokaisen pienimmissäkin arjen tehtävissä, joissa kantavana voimana on palvelumieli itsekkyyden edellä. Me suomalaiset emme välttämättä kovin herkästi tuo itseämme tai tekemisiämme esille, vaikka bisneksessä siitä saattaisi olla etuakin.
Hämäläisten keskuudessa tilanne on vielä jotenkin erityisesti nähtävissä. Sinikka Nopola, joka on niin valtakunnallisesti kuin paikallisissa tapahtumissa läheltäkin tutuksi tullut kirjailija, kuvaa valloittavasti hämäläisyyttä analysoivassa kirjassaan hämäläisten tapoja reagoida elämänkaaren suuriin ja pieniin tapahtumiin ikään kuin pienentävien silmälasien läpi. ”Ei tehrä tästä ny numeroo” on muodostunut paljon lainatuksi arjen toteamukseksi ja uskon vahvasti, että sellaisella nöyryydellä Jumalan valokeilassa niin johtaja kuin duunari pääsevät pitkälle, sillä Taivasten valtakunnassa pienin ja heikoin on suurin.
Anneli Kesola
Lue lisää Hiljaisia hetkiä -kirjoituksia:
