Hiukan yli kymmenen vuotta sitten sen ajan junnufutaajille oli iso asia, kun he saivat muuttaa kotiareenansa Mäyriästä Säijään. Nurmella sijaitseva Mäyriä oli pohjaltaan heikko, ja jos sattui satamaan, muuttui kentän nurmi äkkiä lillingiksi. Noin viisi kilometriä kauempana sijatseva Säijän kenttä oli nurmeltaan parempi ja siellä esimerkiksi vuosina 1996–97 syntyneet junnut pelasivat rinta rottingilla piirisarjapelejään teemalla kahdeksan vastaan kahdeksan.
Vastustajajoukkueiden kyytijöillä olivat navigaattorit käytössään, kun he Säijään ja Mäyriään tulivat. Kentillä ei ollut suihkuja tai muitakaan palveluita, mutta ”bajamaja”-puuceet löytyivät ja pukkaritkin. Mutta pelaamisen iloa puutteet eivät haitanneet, sillä vaihtoehtona Mäyriän ja Säijän nurmikoille olisi ollut pelata Hakkarin hiekkakentällä.
Nyt kesällä 2019 LeKi-futiksen taustahenkilöiden kertoman mukaan, Mäyriää ei käytetä lainkaan ja Säijääkin aniharvoin.
Perusteina ovat kuulemma, että esimerkiksi Säijään on pitkä matka, sinne ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla, siellä ei ole peseytymistiloja ja olosuhde muutenkin on nykyvaatimuksille perin vaatimaton. Kaikki toki laatuunkäypiä perusteita.
Google Maps muuten ilmoittaa, että Lempäälän kirkonmäeltä Säijän kentälle on vajaat 14 kilometriä ja Sääksjärven kentälle reippaat 12 kilometriä.
LeKi-futiksella on toiminnassaan yli 400 junioria alkaen pienimmistä palloleikkikoululaisista ja päättyen teini-ikäisiin B-poikiin. Perin selvää on, että toinen tekonurmikenttä olisi heille tärkeääkin tärkeämpi satsaus. Puitekin olisi jo olemassa keskellä kylää hyvällä logistisella sijainnilla eli Keskuskentällä, sen tekonurmettaminen ei kauhea kustannuslovi kunnan kukkaroon olisi.
