Vielä viisi minuuttia. Ja sitten siitä tulee loppuilta.
Onko sinulle koskaan käynyt näin, kun on täytynyt lähteä jumppaan tai lenkille? Minulle ainakin on. Kun antaa itselleen luvan loikoilla vielä hetken, voi olla, että sinä päivänä ei enää pääse ylös ja ulos.
Harrastamisessa ja liikkumisessa vaikeinta on aloittaminen. Jos harrastus, oli se sitten liikunnallinen, kulttuurillinen tai muuten vain yleishyödyllinen, ei sytytä intohimoa, voi alku olla hankala.
Kun alkuvaikeudesta pääse yli, usein se intohimo syttyy. Ja sen jälkeen ei enää malta olla poissa.
Harrastamisesta on tullut nyky-yhteiskunnassa myös paineistava asia. On trendikästä harrastaa, ja mitä useampi rauta on tulessa, sitä aktiivisempi mukamas on. Joskus voi olla niin, että yhdessäkin on tarpeeksi. Harrastamisesta ei kannata tehdä itselleen stressiä, silloin koko harrastamisen perusidea on kääntynyt nurinperin.
Jos joskus tuntuu inhottavalta lähteä kuntosalille ja se saa hikikarpalot ohimolle, älä mene. Vietä rento ilta mielekkäämmän tekemisen parissa ja kerää energiaa huomiselle. Silloin uusi yritys. Laiskuus kannattaa, kun se on hyväksi mielelle.
Mutta paras tunne on se, kun saa itsensä viime tingassa ylös, kiristettyä lenkkarit ja lähdettyä juoksemaan. Nimittäin kun lenkin on tehnyt, ei ole vielä koskaan kaduttanut, että tuli lähdettyä.
