Mitä mahtoi liikkua Harri Pesosen päässä, ennen kuin hän sivalsi kevään jääkiekon MM-finaalissa 3-1-osuman Kanadan verkkoon?
Se on nyt mahdollista tietää, kiitos uuden syksyllä julkaistun kirjan Kultaleijonien tarina 2019 (Bazar), kirjailijanaan Harri Pirinen.
Kirja on mielenkiintoinen opus Leijonien matkaa seuranneille ja mukana iloinneille. Reilu 300 sivua ehtii kertomaan polveilevan tarinan siitä, kuinka pelaajien itse luokkaretkeksi ristimä matka alkoi Tanskan harjoituspeleistä ja päättyi kultajuhliin Helsingissä ja Tampereella.
Kirjassa on kolme selvää vahvuutta, jotka tekevät lukukokemuksesta hienon. Kirjasta saa tietenkin eniten irti, jos seurasi tiiviisti Slovakiassa pelattuja MM-kisoja keväällä.
Ensinnäkin kirja päästää televisiokuvaa syvemmälle. Pelaajien ja valmentajien lisäksi ääneen pääsevät niin joukkueenjohtaja Mika Kortelainen, huoltajat ja hierojat. Kortelainen paljastaa, kuinka hankki kuohujuomat Leijonien koppiin kultajuhlien alkaessa, vaikka oli ne aluksi unohtanut.
Syvyys tuo tarinaan inhimillisyyttä. Harvoin pääsee oikeasti kuulemaan, millaisia sisäpiirivitsejä ja toimintatapoja ammattiurheilujoukkueilla on. Kuka pelkää ja mitä, kenelle avaudutaan, kun tuntuu pahalta.
Toisekseen kyseessä on ehdoton historiateos ja urheilukulttuurillinen taltiointi, johon voi palata aina tarpeen tullen. Tai kun haluaa nostalgisesti muistella MM-kultaa. Kirja on kattava kuvaus koko kisarupeamasta, eikä vain nostoja sieltä täältä.
Kolmanneksi kirja on tehty monipuolisesti, mikä auttaa lukijaa huomattavasti. Ei vain 300 sivua peliraportointia, vaan taitavaa vaihtelua aiheiden ja teemojen välillä. Punainen lanka kulkee kronologisesti Leijonien pelien kautta kohti finaalia, mutta matkalla käydään läpi joukkue pelaaja pelaajalta ja päästään lukemaan kisakirjeitä kisoista paikanpäältä kirjoittaneelta toimittajalta.
Lue lisää aiheesta: Marko Anttila LVS:n videohaastattelussa: Kultakapteeni iloitsee lempääläisten ilosta, juhannus sujuu erikoisesti ja paluu kaukaloon koittaa pian
Täytyy ottaa huomioon, että kyseessä on myös vahvasti fanikirja. Koska kirja on kirjoitettu ensi sijassa valtavalle Leijonien kannattajajoukolle, ja vasta toiseksi historialliseksi tiivistelmäksi, on kirjan puhetapa välillä liiankin glorifioiva.
Toisaalta, puhutaanhan Suomen tempussa yhdestä kiekkohistorian uskomattomammasta MM-kullasta. Suomella pelasi kaksi NHL-pelaajaa, jotka eivät olleet edes tähtikategoriaa. Lähtökohta oli, että Suomella ei olisi mitään mahdollisuuksia. Puhuttiin jopa kaikkien aikojen huonoimmasta joukkueesta. Siihen lähtökohtaan verratessa ylisanat ovat perusteltuja. Ja tätä altavastaajatarinaa ja kasvutarinaa kirja kuvaa hienosti.
Isossa osassa kirjaa kuten koko MM-kisamatkaa oli kapteeni Marko ”Mörkö” Anttila. Anttilan ääni nousee esille, ja etenkin muut pelaajat kertovat Anttilasta. Kirja avaa sitä valtavaa arvostusta, mitä kapteeni nautti joukkueen sisällä.
MM-finaali on 1–1 ja Anttila saa syötön maalin eteen Veli-Matti Savinaiselta. Anttila kuvailee ajatelleensa, että jos saa siinä hetkessä kiekon läheltä ylös, voi se mennä sisään. Siinä on kirjan hienous: pelaajat itse kertovat, mitä ajattelivat. Joel Kiviranta kertoo, kuinka odotti koko ajan putoavansa kisajoukkueesta, Kristian Kuusela jännityksestään ennen kisadebyyttiään ja Kevin Lankinen huikeasta nollapelistään välierässä Venäjää vastaan. Kirja avaa myös pieniä yksityiskohtia arjen tekemisestä: miksi Jere Sallinen halusi muistaa slovakialaisen Skodan rekisterinumeron.
Yksi iso virhe kirjassa kuitenkin on, ja se koskee juurikin Anttilaa. Kun on vuorossa kapteenin pelaajaesittely, on kasvattajaseura väärin: Lempäälän Kisan sijasta kirjassa lukee Lempäälän Kiekko. Virhe ei tosin ole ainutlaatuinen, LeKi-lyhennettä on avattu väärin Urheiluruudusta lähtien.
Miksi kyseinen kirja ylipäänsä tehtiin? Yleensähän kirjoja tehdään tarinoista, niin huimista että ne ansaitsevat tulla taltioiduiksi. Kyllähän Suomen temppu upeine Marko Anttilan maaleineen oli suoritus, josta kirjan voi ylpeydellä kirjoittaa.
LUE LISÄÄ AIHEESTA
Marko Anttila Vuoden Lempo -valinnasta: ”Ihmisille tätä tehdään”
