150-vuotissynttäreitään juhliva Vesilahden kunta on järjestänyt kuluvana vuonna monenlaista tapahtumaa teemavuoden kunniaksi, yksi niistä oli uudella ja upealla kirjastolla pidetty yleisurheiluilta 22. marraskuuta. Illan aikana muisteltiin ja hiukan juhlistettiinkin pitäjän kolmea suurta yleisurheilijaa eli pituushyppääjä Pentti Eskolaa (syntynyt 1938), pikajuoksija Ari Pinomäkeä (1965) ja seiväshyppääjä Jere Bergiusta (1987).
Kaikkia heitä yhdistää Vesilahden mullassa olevat juuret, vesilahtelainen urheiluseura (Veikot, Rämsöön Urheilijat, Visa) kasvattajana sekä huippuhetkenään edustaminen Suomea yleisen sarjan arvokisoissa.
Emeritus kunnanjohtaja Erkki Paloniemen haastatteluissa selvisi muutama sellainenkin seikka, mitä ei netin syövereiden tietolähteistä esiin tullut.
Wikipedia ja muut lähteet kertovat kunkin kovuudesta esimerkiksi niin, että Pentti Eskola loikkasi vuonna 1963 Suomen ennätystuloksellaan 804 vain 27 sentin päähän silloisesta maailmanennätyksestä tai että Ari Pinomäen ennätysjuoksu vuoden 1990 Kalevan kisoissa oli ajallaan 46,78 sellainen, jota kukaan Kalevan kisan mestari ei ole alittanut sen jälkeen tai että Jere Bergiuksen Haapajärvellä hypätty ennätys 572 on yhä edelleen Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi kovin seivästulos.
Uutta tietoa sen sijaan oli, että Eskola treenasi ensiksi Koskenkylässä tai tarkemmin sanottuna Lohnattilassa olevan lapsuuskotinsa pihassa ja kylätiellä moniloikkia ja kävi suht’ läheisellä Veikkolan kentällä saamassa esimakua urheiluun. Poliisiksi valmistuttuaan hän teki voimaharjoittelut ruokatunnilla sillä teemalla, että rajallisen ajan takia, oli tankoon ladattava heti maksimipainot. Venyttelystä, lämmittelystä ja lihashuollosta oli pakko tinkiä. Maaseudun elämä, työskentely nuorena Tampereen rakennustyömailla kirjailija/rakennusmestari Kalle Päätalon silmän alla tuotti miehelle rajun fysiikan, mutta aiheutti myös uraa hidastaneita loukkaantumisia. EM-pronssi (vuodelta 1962) pituudessa jää kuitenkin historiaan ikuisiksi ajoiksi.
Ari Pinomäki, joka varttui Suonolan kylässä Rämsöön suunnassa, huomasi vasta 13–14-vuotiaana, että lahjoja juoksemiseen oli. Vesilahtelainen kunnan monitoimimies Toivo Kalliainen löysi timantin ja alkoi hiomistyön, jota lempääläinen valmentaja Ilkka Seppänen lopulta työsti aina EM-kisatasolle asti. Herkkälihaksinen Pinomäki ei totaalitreeniä kestänyt, eikä koskaan halunnut antautua pelkästään urheilijaksi, vaan piti aina opiskelut ja työn mukana elämässään. Näin jää ikuisesti spekuloitavaksi, mihin superlahjakkuus olisi totaalisella valmentautumisella yltänyt.
Jere Bergius muistetaan ”Vesilahden Tarzanina”, koska hän oli äärimmäisen hyvä temppuilemaan ja hallitsi kehonsa mitä mielikuvituksellisimmissa akrobatiajutuissa. Uskomatonta olikin kuulla, että hän oli pikkunaskalina pahasti korkeanpaikankammoinen. Vesilahdessa aikanaan asustanut kaksinkertainen olympiahyppääjä Asko Peltoniemi opetti Jerelle niksit hypätä ja lopuksi lempääläinen ex-huippuhyppääjä Raimo Eskola kouli miehestä moninkertaisen arvokisakävijän huippunaan vuoden 2012 Lontoon olympiakisat.
Mukavaa rupattelua ja muistelua seurasi Vesilahdella liki sata henkeä, mistä järjestäjätaho oli iloisen yllättynyt. Kyseessä oli urheilullinen Kulttuuritapahtuma isolla K-kirjaimella.
