Ne tulevat kohta taas. Nimittäin kuntavaalit. Onhan niihin tosin aikaa vielä lähes vuosi, mutta politiikassa vajaa vuosi ei ole paljon. Puolueiden kammareissa valmistautuminen on jo täydessä vauhdissa. Vaaliohjelmia rustataan kiivaasti ja koneistoa ajetaan asemiin.
Ja siinä sivussa pitäisi vielä ehdokkaatkin löytää. Vaalien valmistelijat ovat jälleen tutussa tilanteessa, mistä löytää riittävästi ja kattavasti eri väestöryhmiä edustavia ehdokkaita.
Politiikkaan pyrkiminen ja siellä pysytteleminen ei ole kovin muodikasta. Melko yleisesti yhteisten asioiden hoitaminen nähdään ”pelinä”, jota pyörittävät yhdet ja samat ihmiset, ja tosiasiallinen vaikuttaminen on näennäistä. Vallalla on myös ajatus, että äänestämällä ei voi vaikuttaa tai yhdellä äänellä ei ole mitään merkitystä.
Väärin! Äänestäminen ja sitä kautta vaikuttaminen on keskeisin edustuksellisen demokratian instrumentti. Kliseeksi muuttunut lausahdus on yhä totta: ellet äänestä, et voi valittaa.
Kuntien valtuustoihin pitäisi päättäjiksi valikoitua tavallisia kuntalaisia ja myös arjen äänen edustajia eli niitä, jotka oikeasti tietävät, miten peruselämä makaa.
Uskoakseni ainakin vammaisilla, omaishoitajilla, eläkeläisillä ja pienten lasten vanhemmilla voisi olla jotain aivan uutta näkemystä ja annettavaa päätöksentekoon.
Valtuustoissa on toki hyvä olla koko kunta pienoiskoossa, mutta erityisen tärkeää on, että heikkojen ääni kuuluu riittävän ponnekkaasti.
Koronakriisin laineet lyövät myös Lempäälän kunnan talouteen. Kun kunta on sitonut talouden kädet suurinvestoineen jo pitkälle tulevaisuuteen, liikkumavara on pelottavan rajallinen.
Jos, tai pikemminkin kun, valtionavut supistuvat ja koronan lopullinen hintalappu realisoituu, päättäjät joutuvat tekemään erittäin vastuullista kuntapolitiikkaa, jotta Lempäälä voi myös jatkossa uskottavasti säilyttää sloganissaan ”kyllänsä”.
Ei tarvitse olla kovin suuri ennustaja, kun voi saatella tulevat päättäjät niukkuuden jakajiksi. Jos veroäyriin ei haluta kajota ja palveluja supistaa, vaihtoehdot ovat oikeastaan aika vähissä.
On sanottu, että koronan jälkeen maailma ei palaudu koskaan ennalleen. Yhteisvastuun ja inhimillisyyden suurempi huomioonottaminen kasvaa. Tämä ei liene huono tulokas kuntapolitiikkaan, jossa on kautta aikojen aivan liikaa nähty niitä kuuluisia teräviä kyynärpäitä. Nyt jos koskaan on pakko puhaltaa yhteen hiileen ja huolehtia päätöksenteossa ihan jokaisesta kuntalaisesta.
Hannu Salonpää
