Moi sinulle ja parasta Herran vuotta 2020! Uusi vuosi (tai vaikka vain uusi päivä) antaa meille aina mahdollisuuden uuteen alkuun. Olemmepa kuinka väsyneitä, laiskistuneita, kyynisiä, katkeroituneita, laiminlyöviä, mokailevia tai vanhasta irti pääsemättömiä uskovia tai epäilijöitä, niin saamme valita tehdä pientä elämäntapamuutosta joka päivä.
Itse edustan kaikkia edellä mainittua, mutta silti uskon, että voisin pyrkiä olemaan parempi versio itsestäni. Sellainen, joka ei vain pyörittele silmiään, kun toista loukataan tai valheita levitellään, vaan sellainen, joka aktiivisesti puuttuu asioihin. Tahraa ei siivota tekemällä sitä lisää. Syntiäkään ei voiteta tekemällä sitä lisää, vaan tekemällä se toimettomaksi ainoalla Jumalan antamalla aseella pahuutta vastaan – rakkaudella.
Tuntuu, että jokaisessa uskonnossa ja ideologiassa, joka menestyy, puhutaan rakkaudesta. Pitäisikö kuitenkin kristityn rakkauden erota yleisestä lähimmäisen rakastamisesta? Jeesuksen opetukset rakastaa vihamiestä ja rukoilla vainoojien puolesta (Matt. 5:44) olivat ja ovat skandaalimaisia, koska luonnollinen inhimillinen oikeustaju antaisi samalla mitalla pahantekijälle takaisin. Itse ainakin aivan refleksinomaisesti vihastun ja vaatii todella paljon olla satuttamatta takaisin, jos joku syyllistää tai loukkaa minua. Mutta ”Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää?” (1. Piet. 3:13). Toivon ja osittain uskonkin, että lopulta rakkaus voittaa ”vihollisemme” puolellemme. Uskon, että Jumala tahtoo kasvattaa meistä hyviä naapureita toisillemme Taivaaseen.
Joh. 13:34 ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” on kaiverrettuna vaimoni kanssa vihkisormuksiimme muistuttamaan Jeesuksen täydellisestä, uhrautuvasta rakkaudesta. Niin kuin hän on meitä rakastanut, ”kaiken se kärsii” (1. Kor. 13:7), kestää syytökset silloinkin, kun on toiminut oikein (1. Piet. 2:20). Huhhuh. Joskus näiden haasteiden edessä tuntuu siltä, että olen enemmänkin vanha loppu kuin uusi alku. Onneksi yhdessä jakaen onnistumisia ja epäonnistumisia voimme rohkaistua ja yrittää uudelleen. Onneksi meidän osana on vilpittömästi pyrkiä rakkauteen, johon vain Jeesus pystyi täydellisesti. Haastan kuitenkin jokaisen kohtaamaan ja kutsumaan jotakuta ”eksynyttä lammasta” rakkaudella joka viikko.
Tatu Leijo
